post

Mitä karvapehkolle kuuluu?

Duke on ollut meillä suurinpiirein puolitoista kuukautta ja kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin! Listasin alle väliotsikoin vähän tekstiä että mitä Dukelle sitten kuuluu.

Käytös

Dukea on edelleen päivittäin harjailtu ja silitelty ympäri kehoa, katsottu hampaita, koputeltu kavioita yms. Karvaan ja jouhiin on myös ruiskittu showshinea, korvakarvoja leikelty ja silmiä puhdistettu. Duke on suhtautunut kaikkeen oikein mallikkaasti, vähän toki hämmentyneesti että mitä ihminen vielä keksii.
Duke rakastaa ihmisiä ja tätä rapsuttaessa haluisi rapsutella kovakouraisesti takaisin. Kun siivoan katoksen paskoja, Duke tulee ravaten minun luokse vaatimaan rapsutuksia. Joskin ollaan myös siinä vaiheessa, että Duke yrittää näykkiä pipoja ja olkapäitä, jolloin ollaan möreällä äänellä kielletty ja tarpeen vaatiessa rauhallisesti heilautettu kättä, ikäänkuin matkien ärsyyntyneen hevosen häntää.

Laumakäyttäytyminen

Duke tykkää rapsutella ja seurustella muiden hevosten kanssa ja tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta ei ole takertunut kehenkään. Duken voi hakea ekana sisään ja viedä viimeisenä ulos. Kenenkään pois vienti tarhasta ei myöskään aiheuta draamaa pienen pojan elämään. Erityisesti Rexin ori on ottanut isoveljekseen ja he hengaavat keskenään metsässä mikä on tarhan nurkassa. Pekka taasen on Duken rapsuttelukaveri. 

Syöminen

Duke syö nykyään kaiken mitä sille antaa ja vieläpä suht nopeaankin. Enää ei ole vain maistelua ja nirsoilua. Porkkanat ja omenat uppoo, mutta kuiva leipä ei okeen vielä maistu. Heinää syö vapaasti ulkona, mutta ei kylläkään nökötä kokoaikaa heinälaatikolla. Välillä näkee myös Duken nakertelemassa metsän oksia.

Kavioiden vuolu

Kaviot pojalta vuoltiin joku aika sitten. Kavioaines oikein hyvää ja kaviot kasvaa suoraan, jalka-asennot myös erinomaiset. Käytös oli täysi kymppi, vaikka yhden kerran yritti rimpuloida naruista irti kehnolla menestyksellä.
Duke on jo niin iso että etukaviotkin sai vuoltua niin että sen jalka oli omien jalkojeni välissä, ilman että piti juuri kauheasti pitää polvia koukussa.

Ulkonäkö

Sekä säkä että persus ovat nousseet ylöspäin, kotimittauksena lautaskorkeus on aavistuksen vajaa 150cm. Säkää ei olla mitattu.
Karvassa ei juuri muutossa, edelleen on pörröinen vauvakarva kauttaaltaan. Loimittaa ei ole tarvinnut, mutta silloin tällöin ollaan heitetty iltatallissa fleeceloimi päälle hetken ajaksi.

 

Koulutus

Duke on tähän mennessä ollut vähän perässä vedettävä kaveri, eikä muutenkaan edes tarhassa heittäydy hurjaksi. Nyt kuitenkin pikku hiljaa Duke on reipastunut narunkin päässä ja viikko sitten käytiin katsomassa mitä varsa sanoo jos pääsisi liinan päähän pellolle. Keväällä kuitenkin alkaa näyttelyrumba ja siihen mennessä pitäisi oppia ravaamaankin kunnolla narun päässä.
Dukehan oikein heräsi henkiin, ravaili aktiivisesti ympyrällä, laukkasi vähän ja pari pukkiakin pääsi. Harmillisesti pellolla ei ole aitoja, olisi ollut kiva päästää vauva vähän rallittelemaan irtona. Tätä pitää odottaa kevääseen kun saadaan omalle tontille kenttä. Nykyinen lainakenttämme on kahden kilsan päässä, eli ei viitti sinne asti talutella vain hetken juoksentelua varten. Hienot liikkeet sieltä kuitenkin pääsi, mutta säästelen niiden esittelemistä myöhemmäksi. 😉

Lähiaikoina Dukelle pitäisi laittaa suitset ja ruveta ohjasajamaan! Pysykää kuulolla jos kiinnostaa varsan opettaminen ajolle alusta lähtien! Maalikuussa on myös ensimmäiset mätsärit, joihin Duke on jo ilmoitettu.

Hassua ajatella että Duke on jo lähes samankokoinen kuin Elmo aikuisena.

 

Elmo 5-vuotiaana Kissankulman eläinpihan näyttelyissä

 

post

Duke – maailman monin ori?

 

Pitäähän sitä positiivinen olla. Voihan olla että Duke katkaisee huomenna jalkansa ja se päätyy monttuun. Tai se on umpiniskainen teini ja menettää pallinsa vuoden päästä. Tai se on muuten vaan vähän yksinkertainen, eikä hyppää koskaan metriä isompaa. Tavoitteita pitää silti olla ja ainakin toivon että Duke pääsisi monipuolisesti kilpailemaan ja kokemaan erilaisia asioita. Jos Duke käyttäytyy mallikkaasti, pääsee hän ehkä kokeilemaan jalostusuraakin. Mutta kuka Duke on?

Kuulun facebookissa ryhmään, jossa myydään hevosia Latviassa, Liettuassa ja Virossa. Bongasin sieltä sattumalta mielettömän söpön n. 5kk orivarsan, johon iskin heti silmäni. Hinta ei päätä huimannut, se oli latvialainen eikä sen ulkonäkökään ollut hullumpi. Plussaa vieläpä että se oli ori. Minä sekä Penina ollaan molemmat mieltyneitä latvialaisiin hevosiin, kaikki tuntemamme hevoset ovat olleet rohkeita, kaikkiin lajiin soveltuvia ja rakenteeltaan sopusuhtaisia. Suurin osa myös isoja kooltaan. Valitettavasti tuntuu että ne ovat vaan astetta vajaa-älyisempiä (sillee herttaisella tavalla), mutta siksipä ne juuri ovat miellyttämisenhaluisia otuksia.
Penina otti yhteyttä omistajaan, saatiin lisää kuvia ja videoita varsasta. Pelkästään näiden perusteella maksettiin osa varsasta heti ja parin viikon päästä loput. Siitä vielä pari viikkoa, oltiin saatu muutto niin hyvään malliin että pääsimme muuttamaan uudelle tontille. Hevoset muuttivat samana päivänä kuin mekin ja oli viimein aika sopia kuljetusfirman kanssa että koska Duke pääsisi kotiin.
Pompotimme ideaa että haemmeko itse varsan, vai otammeko ihan oikean kuljetusfirman sitä tuomaan. Päädyttiin jälkimmäiseen, tämä säästäisi vaivaa, aikaa ja rahaa. Duke pääsisi myös matkustamaan pitkän matkan heppakaverin kanssa.

14.12. aikaisena joululahjana Duke saapui pihaan! Kuljetusfirma oli meillä aikaisemmin kuin piti, joten jouduin bussipysäkiltä juoksemaan lähes koko 4km etten olisi itse niin pahasti myöhässä. Mutta se oli sen arvoista, kun trailerista peruutti ammattilaisen elkein heiveröinen karvapallo, jota ei pelottanut yhtään vaikka kaverikin jäi traikkuun.
Oli jo sen verran ilta että Duke meni suoraan karsinaan heinäkasan kanssa lepäämään, kun hoidettiin paperi- ja maksuhommat kuskin kanssa.

Seuraavana aamuna varsa pääsi lauman kanssa ulos, sillä systeemillä että Mauno ja Pekka (lauman alimmat) olivat jo tarhassa, ku Duke meni ulos. He haistelivat toisiaan hetken kunnes vietiin Kepa ulos. Kepalla on tapana ottaa yksi ”varsa” itselleen porukasta ja ajateltiin että se ottaisi Duken hoiviinsa. Kepa ei kuitenkaan korvaansa lotkauttanut Duken suuntaan, eikä kyllä vielä nyt parinkaan viikon päästä juuri välitä vauvasta. Jännittävin hetki oli kun Rex vietiin viimeisenä tarhaan, Rex ei tule kaikkien kanssa toimeen ja kiukuttelee silloin tällöin niillekkin hevosille joista tykkää. Rexikin otti varsan hyvin vastaan ja onkin ottanut ehkä vähän sellaisen isoveljen roolin. He yhdessä käyskentelevät pusikossa ja syövät kimpassa.

Duke on meillä nyt ollut siis tasan kolme viikkoa ja on sopeutunut hyvin laumaan, tuntee päivärytmin ja on erittäin luottavainen ihmisiin ympärillään. Poikaa harjaillaan päivittäin ja kosketellaan paljon mm. korvia ja jalkoja. Tällä viikolla pitäisi suorittaa ensimmäiset vuolut meillä, sekä lähiaikoina hoitaa matolääkitys ja rokotus.
Tunnistaja kävi viime viikolla, merkitsi Duken punaruunikoksi.
Ekat pari viikkoa Dukelle ei oikein meinannut väkirehut maistua, mutta nyt haluaa/jaksaa popsia jo litran väkirehuja aamuin illoin. Juo myös tosi hyvin!

Toivottavasti tästä pollesta kuullaan vielä ja blogi pääsee täyttymään pikkuorin kasvusta isoksi oriksi!