post

Rexin liikuntasuunnitelma ja tavoitteet

Liikuntasuunnitelman teossa lähdetään ajattelemaan ihan perusasioita aluksi. Mikä on hevosen kunto, käyttötarkoitus ja minkälaiset mahdollisuudet sillä on treeniin. Mahdollisimman monipuolista treeniä kaikille hevosille haetaan, mutta kannattaa suhteuttaa asiat tärkeysjärjestykseen. Esimerkiksi jos aikaa on arkisin vähän ja hevosesta pitäisi luoda kouluhevonen, on turhaa änkeä joka viikolle estetuntia. Enemmin ottaa koulutreeneihin mukaan kavalleteja ja varaa 1-2 estevalmennusta kuukauteen. Tai vaikkapa uittaminen, joka on erittäin hyvää treeniä kaikille hevosille. Talvisin ei tietenkään pääse sitä tekemään joten sen voi korvata vesikävelymatolla. Jos matkat mattotreenin kanssa kestävät yhteensä useamman tunnin päivässä, ei kiireellisemmän kalenteriin sitä kannata tunkea. Jää kotiin ja harrasta kesäisin enemmän uittamista! Tässä siis pari esimerkkiä, että kannattaa ajatella ajankäyttö ja hevosen tavoitteet fiksusti.
Meillä on kaikki hevoset tällä hetkellä peruskunnossa eikä niillä ole ylipainoa. Nyt en siis paneudu treenin aloittamiseen. Sanon kuitenkin sen että netti on täynnä tekstejä ja erilaisia vinkkejä miten kasvattaa hevonen nollakunnosta täyteen tikkiin. Jos olet kuitenkin epävarma, nykäise valmentajaa hihasta ja kysy rohkeasti neuvoa. Jos käyt näyttämässä hevosta klinikalla jonkinlaisessa vuositarkastuksella, myös siinä voi suoraan kysyä mielipidettä hevosen lihaksistosta ja apua mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Sen verran sanon että ensin matka, sitten teho. Kärkäs esimerkki on että kun hevosesi jaksaa kävellä tunnin, voit lisätä siihen 1/4 ravia. Kun hevosesi jaksaa kävellä 1,5 tuntia, voit lisätä siihen 2/6 ravia. Ja niin edespäin. Äläkä pelästy jos hevonen hikoaa tai on uuvuksissa, kunhan sillä on myös kevyempiä päiviä ja lepopäiviä. Ja kunhan treeni ei ole ollut kuitenkaan kivuliasta. Ihmisten tavoin, myöskään hevosen lihaksisto ei kehity jos se ei joudu välillä tositoimiin.

Ehkä tuo riittää jo alkupaasaukseksi, nyt itse asiaan eli Rexiin!

Rex on vuonna 2005 belgiassa syntynyt puoliverinen. En ole juuri tietoinen Rexin entisestä elämästä, mutta Jessica Timgren on useamman vuoden hänet omistanut ja hän on ruunalla hyppinyt vähän siellä sun täällä, ainakin 130cm tasolla. Muistaakseni jokusen 140cm radankin olisi mennyt..
Jos alkoi kiinnostamaan, laita youtuben hakukenttään ”jessica timgren rex” niin ainakin heti neljä ekaa videota ovat Rexistä. Kyseessä ei ole siis ihan turha poika, vaikka onkin nyt laskeutunut harrastekäyttöön ja hyppinyt meillä silloin tällöin maksimissaan 80cm. Välillä ne loikat ovat kyllä sellaisia että Rex luulee olevansa taas ulkomaan kisakentillä..
Erinäisistä syistä Rex muutti meille 14.5.2016, eli onhan se kohta jo kaksi vuotta tuossa pöyrinyt. Käytiin sitä koeratsastamassa tuolloin ja oltiin traikun kanssa matkalla, eli ruuna pakattiin samantien autoon. Rex oli jo tovin ollut vain ylläpitotreenissä, eli luonnollisesti sillä oli takapää vähän jäykkä eikä se enää ollut niin lihaksikas kuin kisakautena oli ollut. Itse en tiennyt koeratsastuksesta, joten menin sillä vain hetken farkkushortseissa ja tennareissa, mutta jo siinä ajassa huomasi kuinka hieno se oli ja yritti kaikkensa! Suuri ja mahtava kisaratsu-Rex oli tottunut kulkemaan vain rekassa, joten meidän pieni haiseva traikku oli järkytys. Kyllä ruuna sinne silti kampesi ja matkusti nätisti kotiin. Siitä eteenpäin sillä onkin Ypäjällä treenailtu säännöllisesti, välillä toki ollut viikon kaksi kevyempää kiireiden takia. Sillä on pari vuokraajaa ollut, mutta nyt minä ja Aliisa mennään hällä.

Pääpainona sileän työskentely ja maastoilu. ”Kouluratsastus” on se hevosen perusratsastus, jota treenataan kokoajan eteenpäin. Hevonen ei ole tämän suhteen ikinä valmis, vaikka siihen ei lisättäisi edes koululiikkeitä. Hevonen voi olla aina joustavampi ja herkempi. Rex on kuitenkin monipuolinen harrasteratsu, joten sen kanssa treenataan myös lähes päivittäin väistöjä, käännöksiä, vaihtoja ja taivutuksia.
Maastoilu sen sijaan toimii mielenvirkistykseksi niin ratsastajalle kuin hevoselle. Vaikka Rex on suht maastovarma, niin jokainen maasto on erilainen ja lisää hevosen rohkeutta entisestään.
Talvisaikaan lajitreeni on vähäisempi, koska missä tahansa ei pysty treenaamaan pisteestä pisteeseen kouluohjelmia ja/tai hyppäämään. Talvi on meille ylläpidon aikaa, pidetään lihakset hyvinä kesän koitoksia varten. En siis turhaan murehdi hyppäämistä, mutta omien taitojen vuoksi pyritään kerran viikossa menemään edes pieniä esteitä. Hevonenhan ei unohda miten se tehtiin.
Lajitreeni on minusta myös turhaa kuluttamista, koska itse miellän talven myös palauttelujaksoksi. Tuona aikana mikrovauriot paranevat, kun uusia ei synny kevyemmän treenin vuoksi. Eri asia toki jos haluat nostaa tasoa ensi kaudeksi, silloin voi olla vielä tarvetta treenata ennen kisoja.

Pääsääntöisesti pyrimme kesällä menemään viikon sisällä 1xestetreeni, 1x kavalletti-/ristikkotreeni, 2xmaasto, 2xkoulu. Tämä vaihtelee välillä paljonkin ja kesällä toki on ne kisat mukana.
Talvella menemme 4-5krt viikossa, noin puolet sileällä ja puolet maastossa, silloin tällöin hypätään maneesilla.
Rex on iso hevonen, joten sen nivelet ja jänteet on koetuksella koko ajan. Siksi sitä juoksutetaan vain harvoin. Ennemmin mennään vaikka pyörälenkille.

Rexin korjattavat ominaisuudet:
– kulkee helposti matalana
– laukka on helposti selätöntä
– välillä kuuro pohkeelle
– ploppailee huulia

Rexin hyvät ominaisuudet:
– tykkää tehdä töitä, yrittää parhaansa
– kuuntelee istuntaa
– osaa hyvin kaikki tarvittavat HeB -luokkiin
– puhtaat vaihdot

Kesäviikko, jolloin lajitreeni mukana

Maanantaina sileän treeni
Alkukäynnit pitkin ohjin. Loivia väistöjä käynnissä. Reipasta ravia ja laukkaa muutamat kierrokset molempiin suuntiin. Takaisin raviin ja varsinainen työ, (esimerkiksi väistöt, taivutukset, siirtymiset, peruutus yms.). Laukatyöskentely (siirtymiset, tempon vaihtelu, vaihdot yms.). Eteen alas ravissa ja käynnissä. Alku- ja loppukäynnit laskien työtä tulee n. 1,5h.
Tiistaina kavallettitreeni
Alkukäynnit pitkin ohjin. Loivia väistöjä käynnissä ja ravissa. Varsinainen kavallettitreeni kaikissa askellajeissa. Eteenalas ravissa ja käynnissä. Alku- ja loppukäynnit laskien työtä tulee n. 1-1,5h.
Keskiviikkona rankka maasto
Alkuun ja loppuun n. 20min käyntiä. Työtä n. 2h, josta alta tunti ravia ja laukkaa, reilu tunti käyntiä.
Torstaina vapaapäivä
3 minuutin venyttelyt jaloille, kaulan ja rangan jumppaukset
Perjantaina sileän treeni
Alkukäynnit pitkin ohjin. Loivia väistöjä käynnissä. Reipasta ravia ja laukkaa muutamat kierrokset molempiin suuntiin. Takaisin raviin ja varsinainen työ, (esimerkiksi väistöt, taivutukset, siirtymiset, peruutus yms.). Laukatyöskentely (siirtymiset, tempon vaihtelu, vaihdot yms.). Eteen alas ravissa ja käynnissä. Alku- ja loppukäynnit laskien työtä tulee n. 1,5h.
Lauantaina estetreeni
Alku- ja loppukäynnit yhteensä 30min. Ensin väistöjä ja taivutuksia, jotta hevonen pehmenee ja reagoi pohkeeseen. Valmentajan mukaan estetehtäviä, ensin matalampana ja sitten esteitä korottaen. Noin tunnin treeni.
Sunnuntaina käyntimaasto
Maastossa käyntiä. Joko vaihtelevalla pohjalla tunnin verran tai tasasta pintaa 2-3h.

Kisaviikko (koulu / esteet)

Maanantaina kouluohjelma läpi ja katsotaan ongelmakohdat / rataesteitä pienellä korkeudella
Tiistaina reipas maasto
Keskiviikkona ongelmakohtien treenaus / jumppasarjaa
Torstaina vapaapäivä
Perjantaina viimeisen kerran kouluohjelma läpi 2-3 kertaa / kevyt jumppa kentällä
Lauantaina käyntimaasto tai kevyt jumppa kentällä
Sunnuntaina kilpailut

Rexin kanssa tavoitteet tälle vuodelle:
– hypätä paremmin
– vakiinnuttaa 80cm rataesteet
– parempia tuloksia HeB -luokista
– kokeilla uittamista

Miten te muut jumppaatte? Lähiviikkoina tulossa hevosen jalkojen venyttelystä video, pysykää kuulolla!

 

post

Tulisiko Maunosta mainio länkkäriheppa?

Vielä viime vuoden puolella tuli Someron Hevosharrastekeskuksen sivuille huhuilua, että löytyykö kiinnostuneita osallistumaan Maria Astikaisen lännenratsastusvalmennukseen. Jos kehtaat myöntää ettet tiedä kuka Astikainen on, niin tässä pätkä hänen yrityksen nettisivuilta;

”Maria Astikainen on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä lännenratsastajista.
Maria kuuluu Suomen reining maajoukkueeseen ja edusti Suomea Ranskan Normanian WEG MM-kisoissa 2014 ollen paras suomalainen ja toiseksi paras pohjoismaalainen ratsastaja.
Maria oli 2014 FEI Maailman rankingin sijalla 70 parhaana suomalaisena. Marialla on lukuisia voittoja kansainvälisellä tasolla Reining lajissa mm. NRHA Nordic Open Derbyn voitto hevosella Chic Ruf Enterprise
Marian henkilökohtaisena valmentajana toimii maailman kaikkien aikojen menestynein reining ratsastaja Shawn Flarida jonka kanssa tähtäimenä on Kanadan MM-kisat 2018.”

Astikainen on mukava persoona, selkeä valmentaja ja tulee harvoin Etelä-Suomeen, joten olin ensimmäisten joukossa ilmottautumaan tunnille. Alkujaan minun piti osallistua kahdelle tunnille, mutta töitä kerääntyi siltä viikolla niin paljon, että oli pakko supistaa kalenteria. Toivottavasti Maria tulee vielä uusiksikin tänne päin ja sitten kyllä raivaan tilaa kahdelle tunnille. Vielä parempaa oli, että Somerolta sain lainaan ratsun. Ei minulla olisi ollut edes länkkärivarusteita kellekkään meidän hevosille.

Sain ratsukseni Juliuksen, 5-vuotiaan tinkersuokki-risteytyksen. Vaikka hieman ylipainoisena järkytyin Juliuksen matalaa säkää, oli se kuitenkin astetta jykevämpi kaveri. Ei sillä siis ollut ongelmaa kantaa minua. Oltiin jonkun verran myöhässä, joten harjasin pikaisesti koko Juliuksen ja tarkemmin vaan satulan ja suitsien sijat. Olen ollut useampi vuosi sitten Marian tallilla töissä ja laittanut useammankin länkkäpenkin hevoselle ja uskoin että muistan edelleen miten se tapahtuu. Nyt oli pakko kuitenkin kysyä apua, kun tästä hihnasta puuttui reijät enkä vain keksinyt miten se tulisi kiinni. Kyseessä oli vyön hihna joka kuuluisi kieputella ja nyt osaan sitten sellaisenkin laittaa kiinni. Vielä ei saatu hissikuolainta suuhun, vaan mentiin ihan baucherkuolaimella ja enkkusuitsilla.

Tulisiko Maunosta mainio länkkäriheppa?

Mauno on jo päässyt maistelemaan länkkärivarusteita, siinä mielessä että lainattiin kaverilta kaksi kesää sitten länkkäpenkkiä, joka istui kuin nakutettu Maunolle. Vyö oli aavistuksen pitkä, mutta satula pysyi silti laukassakin paikallaan. Suurimmaksi osaksi sillä maastoiltiin käynnissä ja ravissa. Kentällä treenattiin laukkaa, kun itse en oikein osannut istua kovemmassa vauhdissa sen satulan kanssa.
Maunolla on myös menty hissikuolaimella. Vaikka meidän (jo entinen) kuolain olikin suora omppukuolain, on se kaikella logiikalla jotain sukua länkkärikuolaimiin, vaikka en niistä sen enempää tiedekkään. Maunolla ei tulla koskaan menemään länkkäriä sellaisella oikealla ”länkkärihissikuolaimella”, mutta mainitsin nyt tämän kun tuli mieleen. 😀

Hissikuolain

Lännenratsastussatula takahihnalla ja länkkärijalkkareilla, sekä länkkäripadilla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme lopulta varusteet onnistuneesti Juliuksen päälle ja mentiin maneesille toisen ratsukon kanssa. Maria näytti tavan jumpata maastakäsin ratsuja. Ajattelin lähiaikoina tehdä hevosen jumppavideon, joten näätte siinä tämänkin jumpan paremmin. Yritän kuitenkin hieman avata tätä. Tässä esimerkissä ollaan hevosen vasemmalla puolella. Ihminen seisoo takakaaren kohdella ja lähellä hevosta, rintakehä kohti hevosta. Otetaan oikealla kädellä satulan takakaaresta kiinni ja vasemmalla otetaan ote vasemmasta ohjasta. Tässä täytyy vähän mennä hevosen mukaan, kuinka lyhyen ohjasotteen ottaa. Pitempikaulainen ja jäykkä hevonen tarvitsee enemmän ohjaa, kuin joustava lyhytkaulainen. Pikku hiljaa viedään kättä satulan jalustinremmin taakse ja pidetään siinä paikallaan. Joustavan hevosen pitäisi kaulastaan venyä ja seurata kättä, lopulta tarjota kaulaa vielä enemmän taakse. Silloin ohja löystyy ja hevosta kiitetään niin että päästetään se suoristamaan kaulansa. Kun kättä viedään taaksepäin, jäykempi hevonen helposti lähtee kävelemään ihmisen ympärillä. Tällöin pitää hevosta seurata ja erityisen tärkeää on kiittää heti oikealla hetkellä.

Westernissä on isona osana maastakäsittely, vaikka itse olen sitä mieltä että enkkupuolellakin sitä pitäisi harrastaa enemmän. Minulla on onnekseni suht kiltit ja helpot hevoset, eikä niitä tarvitse edes viikottain käsitellä erikseen maasta. Siksi itsekkin sorrun maastakäsittelyyn liian harvoin. Jos olisi ongelmallisempi hevonen, olisi selvää että sen kanssa työskentelisi useasti. Maastakäsittely koetaan helposti enemmän nuorien ja ongelmallisten hevosten touhuksi. Minusta kaikille hevosille se on hyvää vaihtelua ja mikä tärkeämpää, hevonen väsyy henkisesti kun se joutuu käyttämään aivojaan. Maastakäsittely lisää myös hevosen luottamusta ihmiseen, kunhan käsittelijä tekee sen oikein.

Tulisiko Maunosta mainio länkkäriheppa?

Maunoa on lähes viikottain maastakäsitelty siitä lähtien kun se tuli meille. Alkuun huomasi että sitä oltiin juoksutettu vain energian purkaamiseksi, ettei se olisi ratsain niin virkeä. Sinnikkyydellä koulutin Maunosta erittäin helpon juoksutettavan ja nyt se menee rauhassa kaikki askellajit. Mauno myös kuuntelee ääniapuja ja tämän vuoksi sitä voi juoksuttaa myös irti liinasta ilman että se menee päättömäksi hurjasteluksi. Länkkärihepoille tyypillistä on että ne seisovat tilanteessa kuin tilanteessa paikallaan, kunnes ne saa käskyn. Maunon kanssa ratsain tämä on vielä vaiheessa, eikä se seiso täydellisesti paikallaan käytävälläkään irti. Voin kuitenkin jättää Maunon käytävälle ja viedä satulan paikalleen, eikä ruuna ole kuin ehkä askeleen siirtynyt siitä mihin sen jätin.
Länkkärihepan kuuluu pystyä kulkemaan kaikenlaisilla pohjilla ja olla mieleltään rohkea. Nämä molemmat piirteet täyttyvät Maunossa. Ruuna on matkustanut pelottomana ties missä ryteikössä ja kompuroi hyvin harvoin.

Rohkea ruunani hyppää kaikki kummajaiset, kunhan ratsastaja ei jää vain istumaan.

Alkujumpan jälkeen noustiin ratsaille. Pääty-ympyrälle oltiin asetettu vartin välein kaksi tötteröä, niin että niiden välistä pääsi tekemään 90 asteen kulman ympyrän keskelle. Aloitettiin perusasioista, miten löysällä ohjat on hyvä pitää ja miten hevoseen vaikutetaan. Myös lännenratsastuksessa istunta on tärkeä, pohjetta ”säästellään” siihen kun tehdään todella nopeita käännöksiä kehittyneempien länkkäriheppojen kanssa. Ohja on tärkein työkalu, mutta sitä ei pidetä kireällä eikä revitä suusta. Päinvastoin, hevosen pitäisi reagoida pelkästään siihen, että ohja koskettaa kaulaa. Näin hevosia voi ratsastaa löysin ohjin. Jos olen käsittänyt oikein niin kaulanarulla ratsastetaan samalla tyylillä. Jos joku tietää paremmin kaulanaruilusta niin heittäkää kommenttia!

Aloitettiin nämä 90 asteen kulmat käynnissä. Oikeassa kierroksessa, kun ulko-ohja tuodaan kaulalle, hevosen pitäisi reagoida ja kääntyä ohjasta pois päin, eli tässä kierroksessa siis oikealle. Alkuun Julius oli vähän kankia, mutta kokoajan pehmeni ja rupesi ymmärtämään jujun. Katsomon puoli oli ruunalle houkutus, yritti jäädä himmailemaan ja jäädä seurustelemaan katsojien kanssa. Julius kuitenkin joutui myöntymään että koko ympyrän ajan piti tehdä töitä. Kulmien lisäksi tehtiin pysähdyksiä. Muistan vuosia sitten käymästäni parista länkkäritunnista sen, että pysähdys tapahtuu ”vouuuu” -ääniavuin löysin ohjin. Julius ei tätä heti hiffannut, joten otettiin pitkiä peruutuksia aina kun pysähdys ei tapahtunu heti äänimerkistä. Peruutettiin niin kauan, että hevonen itse otti kunnon poljennan taaksepäin, eikä vaan laahannut kavioita hiekkaa pitkin. Julius tajusi nopeasti että joutuu tekemään enemmän töitä, jos ei pysähdy heti.

Siirryttiin raviin ja sai luvan kanssa keventää. Muistan kuinka inhottavaa keventäminen oli kaverimme länkkärillä, mutta tässä satulassa se onnistui ihan kohtuullisen hyvin. Oli vain tosi hassua keventää noin rauhalliseen tahtiin, mitä Julius painoi menemään. Saatiin lainaksi kannukset (kun omani ovat jossain muuttokuormassa), jolloin Julius ymmärsi jo vähän paremmin että hän kyllä pystyy menemään vähän reippaamminkin. Jatkettiin samaa tehtävää kuin käynnissäkin ja se sujui kohtalaisen mukavasti, kun oltiin yhdessä haettu ensin asetuksia käynnissä. Tehtävä sujui sen verran hyvin, että Maria ohjeisti miten ohjia pidetään yhdessä kädessä ja miten toisella kädellä avustetaan jos hevonen ei ymmärrä kääntävää ohjaa. Yhdellä ohjalla Julius ei vielä toiminut ihan yhtä hyvin kuin kahdella, mutta pikku hiljaa hyvä tulee.

Tulisiko Maunosta mainio länkkäriheppa?

Lännenratsastus vaatii herkkiä hevosia ja Mauno on juuri sellainen. Ruuna reagoi erityisen helposti istuntaan sekä kääntäviin apuihin siten että itse kierrän vartaloa aavistuksen sinne suuntaan minne ollaan kääntymässä. Treenataan usein rauhallista käyntiä ja apuja niin, että mennään suht löysällä ohjalla ja yritän painoavuilla ohjata Maunoa menemään ympyröitä ja käännöksiä niin että en juuri käyttäisi ohjaa.
Ratsastuksen jälkeen mennään loppuraveja kevyellä joustavalla tuntumalla, niin että Mauno saa venyttää kaulaansa niin pitkälle kuin pystyy ilman että ravin tahti muuttuu ja hän ei kaadu. Silloin tällöin ollaan menty raveja ohjat yhdessä kädessä.

Mauno on aina kuunnellut hyvin ääniapuja. Juoksuttaessa ”vouu” tarkoittaa rauhallisempaa tahtia, samaa se tarkoittaa kun ratsastan sillä. Mauno reagoi siihen todella nopeaan (jos ei lasketa känkkäränkkäpäiviä) ja uskon että sen saisi nopeasti oppimaan siihen, että ”vou” tarkoittaa pysähdystä.

Pahoittelen alla olevan videon laatua.. 🙁

 

Lopuksi laukattiin, Juliuksella oli oikein mukava ja ponnekas, mutta tasainen laukka. Otettiin käännöksiä tötteröiden isommista väleistä ja vielä loppuun tehtiin puoliympyrällä rollback -nimistä lännenratsastuksen liikettä. Youtubesta löytyy monia videoita kun hakee tuolla nimellä. Kyseessä on siis liike, missä mennään puoliympyrässä laukkaa, päässä liukupysähdys, tiukka käännös ulko kautta ja heti takaisin laukkaan. En tiedä onko Julius aikaisemmin rollbackeja tehnyt. Siispä odotin että tämä olisi tahmeampi, mutta yllättävänkin nopeita laukkalähtöjä se teki käännöksen jälkeen.

Tulisiko Maunosta mainio länkkäriheppa?

Lännenratsastuksessa laukataan paljon ja Mauno rakastaa laukata. Syksymällä ruuna keksi että hackamorella voi laukata painopiste alhaalla ja turpa melkein viistäten maata näin vähän liioitellen. Se ei kuitenkaan ole muuttunut edestä raskaalle, mutta välillä toki hirvittää että koska se kaatuu naamalleen. Ollaan pikku hiljaa saatu etupäätä ylöspäin, mutta vielä on töitä. Tämä ei toki ole ihanteellinen laukkatyyli enkkupuolella, mutta ehkä Mauno on jo vaihtamassa lajiaan!

——-

Ravattiin vielä loppuun itsenäisesti ympyrällä ja käännöksiä, Julius oli alkuun nähden jo todella joustava poika! Hirvee into treenata Maunolla näitä samoja asioita. Jos on mahdollista, niin suosittelen kaikille paria länkkärituntia. Yksikään tunti satulassa ei ole hukkaan heitettyä aikaa.

Huomioikaa että tämä teksti on tehty vähän pilke silmäkulmassa. 😉

Tässä olen saanut etupäätä jo nostettua ylöspäin, mutta Mauno pystyisi laukkaamaan vieläkin matalampana!