post

3-2-1 RATSASTA!

Ronja Salmi on varmasti yksi tunnetuimpia suomalaisia ”hevosbloggaajia”. En tiedä lasketaanko hänen sivustoaan varsinaisesti blogiksi, joten älkää nirhatko minua jos olenkin väärässä. Itse en ole sivustoon hirveästi tutustunut, mutta tästä linkistä pääset itse katsomaan! Ronja on tullut hevosihmisille tutuiksi myös juontajana alan messuilla. Tietääkseni hän on myös kilpallut kenttäratsastuksessa, mutta tällä hetkellä keskittyy käsikirjoittamiseen. On Ronja tehnyt paljon muutakin, mutta tässä hevosiin liittyvät touhut.

Ronja sai uuden puumerkin tehtävälistaansa, kun hän kirjoitti äitinsä kanssa kenttäratsastuskirjan 3-2-1 RATSASTA! Kun itse kuulin että kirja on julkaistu, olin ryntäämässä heti sitä ostamaan. Loppupeleissä sain vasta vähän aikaa sitten kirjan käsiini, kun löysin sen kolmella eurolla kirjakaupan alelaarista. Hetken mietin että jos se löytyy kolmella eurolla alelaarista, niin onkohan se täysin huti ostos. No oliko?

Ulkoasu

Kirjan kannet on huomiota herättävät ja ihan positiivisella mielellä. Kirkas taivas ja tumma hevonen on hieno kontrasti. Monesti hevoskirjoissa on joko kouluratsastuskuva tai vaan hevonen, mutta sellaiset kuvat eivät enää suoriltaan kiinnosta hevosihmisiä. Hyppäävä hevonen on eri asia, koska se tuo mieleen vauhdin ja vaarallisia tilanteita. Sellainen kuva herättää erityisesti lapsien mielenkiinnon.

 

Teksti

Kirjassa on 127 sivua, fontti on keskitetty, kuvia on paljon ja ne vievät tilaa. Itse luettavaa ei ole siis kauheasti ja kirjan lukee alle tunnissa. Itse en silmäillyt sisältöä kaupassa ja olin vähän pettynyt miten vähän tekstiä oli. Teksti on kuitenkin sujuvaa ja selkokielistä, eikä ole hifistelty liiaksi.
Kappaleiden otsikot on punaisena, samoin kuvien kehykset ja lainausmerkit. Punainen sävy sopii itsessään kirjaan tosi hyvin, mutta ite olisin toivonut että se olisi ollut sininen, kansien vuoksi.

Kuvat

Itse rakastan hevoskuvia ja odotin kovasti minkälaisia kuvia tähän kirjaan on napattu. Kirjaa selatessani huomasin että kuvaushetkiä ei ole ollut montaa. Kirja ikäänkuin kertoo Muusan tallipäivistä ja yksistä kilpailuista, joten yhden otsikon alla on aina kasa kuvia, jotka on kaikki otettu samasta hetkestä. Kirja on tarinamuodossa ja tämän vuoksi nämä kuvat ovat aivan loogisia. Kirjassa on myös teksti kuvia tärkeämpää. Silti olisin kaivannut vielä jotain juurikin kuvien muodossa. Esimerkiksi kun lueteltiin kenttäratsastuksen varusteet, tässä kohtaa olisi voinut olla Hopsin (Muusan hevonen) rakennekuva, missä sillä on ratsastuskamppeet selässään. Kirjan lopussa on myös kasa Hopsin maastoestekuvia, jotka näyttivät olevan vain kirjan täytettä. Kyseessä ei kuitenkaan ole kuvakirja.

Esimerkiksi tämän aukeaman kuvat olivat minusta vähän turhaa kirjan täydentämistä

Muuta

Kirjaa alkaa pettymyksellä, kun Muusa on kilpailuissa ja tippuu rataestekokeen aikana. Kirja ei siis ole täynnä hypetystä lajin hienouksista, vaan kertoo rajun faktan et ahkerammatkin ratsastajat tippuvat joskus. Tai epäonnistuvat muulla lailla. Eikä se ole maailman loppu.

Ihan hauskasti ajateltu tvisti, että kirjan saatesanat, kirjan viimeinen lause sekä takakansi loppuu; 3-2-1, ratsasta!

Plussat:

  • kevyttä iltalukeminen
  • yksinkertaisesti tuo kenttäratsastuksen salat julki
  • teksti ei ole pelkkää hypetystä
  • selkeä teksti

Miinukset:

  • kuvissa olisi kaivannut vielä jotakin
  • muutama selkeästi huono kuva
  • värimaailma ei sopinut kanteen
  • kirjaa ei kovin montaa kertaa lue läpi

post

Hellurei ja hellät tunteet

Pitkästä aikaa tekstiä tännekkin, mutta älkää huoliko. Blogi ei ole menossa millekkään tauolle. Peninalla on mukanaan aina meidän yhteinen Mac, joten minulla ei ole oikein mitään millä kirjoittaa. Olen yrittänyt herätellä meidän Aceria eloon, mutta se on vielä vähän työn alla. Hätätapauksessa silläkin pystyy blogia ylläpitämään, mutta tuskaa se on.

Yksi iso plussa on se, että en ole tosiaan istunut koneella niin paljoa kuin ennen ja siispä olen kerennyt touhuamaan tallissa kaikkia rästitöitä. Olen jo pessyt osan kisahuovista ja sadeloimista, jatkan näitä ensi viikolla lisää. En ole vielä päässyt ostamaan kyllästeainetta, joten se saa odottaa siihen että olen pessyt kaikki loimet. Samoin olen alkanut tekemään lisää heinäsaaveja tarhaan ja siivonnut pihaa enemmän kuin laki sallii. Meillä on täällä tosiaan edellisen asukkaan sotkut, joten menee tähänkin vähän enemmän aikaa. Pesin ja purin osiin kahdet ravikärrymme, mutta se projekti on vähän jäänyt kun en ole saanut aikaiseksi niitä maalata. Ei ole ollut niiden kanssa myöskään mitään kiirettä, koska ne on perinteiset kärryt ja meillä on pikalukkosilat. Ollaan sovittu vaihtarit että me saadaan perinteiset silat, mutta ei ole vielä ollut menoa Lahteen päin että pääsis vaihtarit tekemään. Meillä myös tulossa yksi isompi projekti, mutta kerron siitä enemmän vasta sitten kun aika on.

Hevosiakin kerkee nyt pitemmän kautta treenaamaan, kun pohjat on hyvät ja kesä lähestyy, joten päivät pitenee. Nyt voi lähteä vaikka ilta yhdeksältä maastoon. Toki meillä on vähä autoiset maastot ja hevoset varmoja menijöitä pimeälläkin, mutta ei se ihmisestä silti kivaa ole. Hevoset siis voi ja kukkuu hyvin. Yhtään ei olla käyty valmennuksissa tai mietitty kisoja, nostettu vaan kuntoa ja nautittu menemisestä. Itselläni ei tällä hetkellä ole yhtään kisafiilistä, mutta toivon että se tässä heräilee pikku hiljaa.. Toki myös se vaikeuttaa että Penina on jonkun verran kotoota pois ja tällöin minulla ei ole kopille vetäjää.

Ainut mikä minua silmittömästi harmittaa, on se että heräsin vähän aikaan siihen tietoisuuteen, että missasin kaikki Opiston kevään keskiviikkokisat. Eikä niinkään tämä niin paljoa, mutta juuri pari viikkoa sitten havahduin ja katsoin Opiston sivuja; parin viikon päästä on vuosittaiset miniharrastekisat. Ne kisat mihin ollaan Maunon kanssa osallistuttu joka vuosi ja joka on ollut ihanaa. Tänä vuonna putki katkeaa. Hätäpäissäni mietin että olisin voinut vielä ensi viikolla mennä treenaamaan kerran maastoesteitä ja seuraavalla viikolla osallistua kisoihin, mutta ei se olisi ollut reilua Maunolle joka ei ole hyppinyt yhtään estettä sitten syksyn. Viime vuonna nämä kisat järjestettiin uudelleen vielä syksyllä, joten se on ainut toivoni että perinteemme ei täysin katkea.

Olen kadottanut kuvaajan nimen, kertokaa jos joku tietää!

Minua harmittaa myös vähän se, että olen ollut niin ”puskaratsastaja” tovin. Olen vain pyörinyt metsässä, ilman että olen juuri vaatinut mitään hevoselta tai itseltäni. Toki ollaan menty myös rankkoja reissuja ja se on oikeaa lihastyötä hevoselle, mutta tarkoitin tässä nyt varsinaista koulu- ja estetreeniä. Olen itse myös käynyt kuntosalilla ja näin treenannut, mutta ratsastamaan oppii vain hevosen selässä ja valmennuksissa. On pakko nyt kesäksi ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka ei kävisi kisoissa juurikaan niin edes ne ”elintärkeät” valmennukset takaisin peliin.

Aina sitä miettii että tilaisuuksia tulee uudelleen, mutta ikävä tosiasia on se että ei niitä välttämättä tule. Viimeiset 5 vuotta on mennyt ihan heittämällä, eikä niitä saa takaisin. Seuraavat 5 vuotta menee varmasti yhtä nopeasti, joten ei ole aikaa jäädä tallin nurkkaan.

Muutoksen on tapahduttava nyt ja ensimmäinen askel on tehdä kaikille hevosille fiksut ja realistiset tavoitteet, mitä kohti edetään tietyin välietapein.

En ole ruoskinut itseäni ”paikallaan olosta” liikaa. Olen kuitenkin onnekas että saan asua hevosteni kanssa, nään ne joka aamu ja ilta omasta ikkunastani. Kaikki eivät saa kokea koskaan tätä tunnetta, pientä lämpöä sydämessä kun tietää että hevoset voi hyvin ja niillä on turvallinen olla. Minä en ole sellainen joka käy pari tuntia tallilla ja menee kotiin rentoutumaan. Enkä sano tätä pahalla, ei hevonen tästäkään tavasta kärsi. Se ei vain minulle sovi. Suurin osa ratsastusharrastustani on nimenomaan sitä että hoidan hevoset ja kun itse teen, tiedän että ne voi hyvin.  Vähän sama juttu kun aikoinaan kävin cateringalan perustutkintoa. Olin kokki, mutta 90% päivästä meni siivoomiseen. Sama se on hevosten kanssa.
Ja kun hevoset on omassa pihassa ja liikutan parhaillaan viisikin päivässä, voin koska vain mennä sisälle istahtamaan toviksi. Minun ei ole pakko niitä putkeen vetää liukuhihnalta. Toki voisin vieraankin tallilla vain oleskella heppojen välillä, mutta se on aina eri asia. Voin koska tahansa mennä tarhaan hevosia rapsuttelemaan, syöttämään vihreetä tai vaikka vain putsaamaan varusteita.

Noh, loppukoon jo tämä turha jorina. Seuraavaksi kuulette ihan oikeaa fiksua asiaa, ettekö yksinäisen illan jorinoita.

21 tapaa pilata tallin kevät, osa 1

1. Aloita tarhan siivous keväällä.
Olen itse joutunut useamman kevään siivoamaan yksin ja käsipelillä monta tarhaa. Se on todella rankkaa ja olen vieläpä tehnyt sen virheen, etten ole talvisin siivonnut tarhaa. Sitten keväällä on useamman hevosen kolmen kuukauden paskat odottamassa tarhassa. Tällä kertaa en mokannut, vaan siivoilin tarhan pari kertaa viikossa läpi talven. Kun pakkanen laski silloin tällöin kymmeneen ja sen alle, niin yllättävän paljon sai paskaa kerättyä, vaikka osa toki ehti jäätyä.
Meillä kevät tuli yhdessä yössä ja tämän viikon loppupätkä oli myös yöt plussalla. Oli siis reilusti aikaa siivota tarha talven jäljiltä, kun kaikki ne jäätyneetkin kasat suli. Myös tarhan pohja sulaa nopeammin, kun sieltä ottaa paskat säännöllisesti pois. Vaikka se tuntuu rankalta, nyt kannattaa siivota kaikki paskat kerralla pois, koska hevoset tekevät kokoajan lisää. Pyydä vaikka naapurin likat taskurahalla auttelemaan tai vuokraa avant tms. työkone pariksi päivää.

2. Ota varastosta ne likaiset ja rikkinäiset sadeloimet.
Kevät on aikaa kun ulkotoppaloimet vaihdetaan sadeloimiin, niille hevosille jotka vielä loimea kaipaavat. Mikäs sen kurjempaa, kuin todeta että olet syysmasennuksessasi tunkenut loimet suoraan päältä loimihuoneen nurkkaan. Muutamassa on palkeenkieli, parista puuttuu jalkalenkki ja osa olisi pitänyt pestä ja kyllästää. Tähän et voi enää vaikuttaa tässä vaiheessa kevättä, mutta siinä alkutalvesta laita sadeloimet varastoon vasta pesun, kyllästämisen ja tarpeen vaatiessa pikkukorjauksien jälkeen. Näin alkavat sateet ja kylmä viima ei haittaa kun hevosille saa puhtaat ja ehjät loimet heti kättelyssä.

3. Laiminlyö ulkotoppaloimet
Vähän yllä olevaa koskien, kun on aika laittaa ulkotoppaloimet piiloon kesäksi niin käy ne kunnolla läpi. Vaihda rikkinäiset soljet, tarkista että molemmat jalkalenkit/häntälenkki löytyy. Pese loimet tai käytä ne loimipesulassa. Ulkokuorta tärkeämpää on sisävuoren puhtaus, sehän on hevosta vasten. Vanhemmat loimet on hyvä kyllästää pesun jälkeen, vaikka Suomen säässä ulkotoppaloimien ei ihan hirveitä vesisateita tarvitsekaan yleensä kestää.

4. Tukehdu irtokarvoihin. 
Useampi viikko sitten ovat jo ekat hätähousut ruvennut tiputtaa talviturkkiansa. Karvanlähtöön löytyy markkinat täynnä erilaisia vaihtoehtoja ja jokaiselle löytyy varmasti oma lemppariväline tähän. Turkki kuitenkin ”kypsyy” pikku hiljaa ja siksipä ei kannata jättää harjausta kerta viikkoon. Harjaile hevoset päivittäin irtokarvoista, näin hevonen on mukavampi varustaakkin kun karva ei pölise ihan suunnattomasti. Irralliset karvat myös kutittavat loimen alla. Älä laita irtokarvatölleröitä lantalaan, vaan heitä ne vähän sivummalle vaikkapa metsän reunaan. Karvat ovat todella hyvää pesänrakennusmateriaalia pikkulinnuille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

5. Unohda kolata ja hiekottaa!
Suomen talvi on nykyisin hyvinkin vaihtelevaa. Välillä lunta tulee kuin esterin peestä ja välillä sitä tupruttaa vain pari senttiä päivittäin. Aurinko alkaa paistaa keväällä, mutta silti on pitkään yö- ja päiväpakkasia, sataa myös vettä ja jäätikköä on enempi vähempi. Vaikka lunta sataisi vain sen sentin, kannattaa kolata kaikki ei-tamppaantunut lumi edes pari kertaa viikossa tarpeen mukaan. Mitä vähemmän on lunta, sitä vähemmän tulee jäätä ja sitä nopeammin piha on hiekalla. Hanki myös hiekoitushiekat ajoissa. Kun kömmit aamutalliin parhaimmillaan klo 5, pimeyttä ja liukkautta vittumaisempia asioita ei ole. Siinä vaiheessa et pääse sitä hiekkaa ostamaan ja joudut liukastelemaan urakalla.

6. Älä korjaa mitään ajoissa.
Usempaa tallirakennusta huoltaneena osaan sanoa että tallissa on aina tehtävää, niin pientä kuin suurta. Osan voi surutta jättää odottamaan kesää, mutta pienet huoltotyöt kannattaa tehdä heti kun ne näkee. Vaikka työ tuntuu pieneltä eikä ole elintärkeä sitä korjata, niin se tuntuu suuremmalta kun näitä töitä pääsee kerääntymään useampi.

7. Ota hokit liian aikaisin pois.
Hokkeja saa toki otettua pois ja laitettua takaisin ees taas, mutta ei se kivaa hommaa ole. Ja kun hiekkaa alkaa olee jo jonkun verran siellä täällä, niin sitä menee myös hokinreikiin ja näin ollen ne pitää puhdistaa joka kerta uusiksi. Mahdollisesti tässä menee kierteetkin huonoksi. Hätäilyn vuoksi voi hevonen liukastella ja satuttaa itsensä.

8. Jätä pihan hoito kesään. 
Olen tehnyt tämän virheen viimeiset kaksi kevättä ja kolmatta kertaa en mokaa. Kevät tulee hyvin pikku hiljaa ja sitten loppusysäys rytinällä. Olisi ihana odottaa kunnon plussa-asteita ja sitten limonaadi kädessä ilman housuja siivota piha-alueet kuntoon järjestelmällisesti tallin ovelta etiäpäin. Tällä taktiikalla siivous kestää ikuisuuden ja on hyvin rankkaa. Vaikka se tuntuisi turhauttavalta, siivoa päivittäin aina sen verran kuin pystyt. Meillä on piha osittain hiekalla ja olen alkanut jo näitä kohtia haravoimaan heinistä mitä on talven aikana lennellyt tarhasta. Vaikka tuntuu ärsyttävältä siivoilla sieltä täältä, niin pian huomaat että puolet onkin jo tehtynä.

Haravoi kasa sieltä täältä, niin kohta koko piha on taas siisti!

Tilsakumit voi ottaa hyvillä mielin ennen hokkeja pois. Mahdollinen takatalvi ei kestä ainakaan viikkoa kauempaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

9. Jätä matolääkkeet apteekkiin.
Hyvän heinän metsästäminen ja tarhan säännöllinen siivoaminen ei tuota toivottua tulosta jos hevosia ei madota. Pääsääntöisesti tarhat siivotaan pohjien kunnossa pitämiseen, mutta myös siksi että matokanta pysyisi pienenä. Kaikillla hevosilla on jonkun verran matoja ja ne voivat levittyä lannan mukana muillekkin hevosille.

10. Tyhjennä karsinat kerralla.
Tässä toki on kaikilla omat tottumukset, mutta meillä karsinoihin perustetaan uudet kuivikepatjat 3-4krt/vuodessa ja kesällä karsinat tyhjennetään ja desinfioidaan. Ne täytetään puupelleteillä vasta syksyllä ennen kuin hevoset palaavat yöksi karsinoihin. Tämäkin on työ, mitä on ihan turha tehdä kerralla. Karsinoita voi tyhjentää vaikkapa yksi karsina per päivä, näin säästelet omiakin olkapäitä ja selkää, jos sinulla ei ole työkoneita apuna.

11. Jätä irtokengät tarhaan.
Kun kevät koittaa ja tarhasta sulaa lumet, kannattaa ensi töikseen käydä tarkastuskierros kaiken ylimääräisen varalta. Välillä näkee facebookissa pahoja kuvia mitä on sattunut kun hevonen on astunut irtokengän päälle ja tätä en toivo kellekkään. Jos siis muistat että joltakulta on talvella kenkä irronnut, etkä sitä ole löytänyt, nyt on hyvä hetki se etsiä ennen vahinkoa. Samalla toki tulee huomattua jos on jotain muutakin kamaa kertynyt, esim. tippuneita riimuja yms.

 

Melkein 29 pisteen Mauno

Heräsimme tänään vähän aikaisemmin, kerkesin näin laittaa hevosille vielä aamulla tarhaan vedet ja siivota boksit. Nyt kerkesimme myös vähän aikaisimme halliin, sain rauhassa siivottua Maunon karsinan ja ruokittua sen, ennen kuin messut aukenivat.

Meidän messuständi sijaitsi täydellisesti vastapäätä Maunon boksia, joten kun siitä karsinaväliköstä väheni yleisö, kävin aina välillä katsomassa että ruunalla kaikki ok. Ajattelin jossain välissä että pitäisikö minun roudata tuoli karsinan eteen ja viihdyttää siinä Maunoa, mutta ihan turhaan koska sillä oli kaksi moodia; joko se anoi rapsutuksia väkijoukolta tai nukkui. Maunolle osui myös hyvät naapurit, koska nekään eivät stressaantuneet väkijoukosta tai hälystä. Vastapäätä oleva ponikokoinen curly meni puolen päivän maissa oikein makuulle hetkeksi, niin rentona se oli.
Iso kiitos kyllä Hevostaitoliiton jäsenille! He huolehtivat hyvin että kaikki sujui hevosten kanssa sujuvasti ja muistuttivat kyllä jos jolta kulta oli unohtunut että miten pitikään toimia hevosten kanssa messujen ajan. He myös antoivat hevosille klo 22 aikaan iltaheiniä, jos ne oli vain laittanut valmiiksi pussiin karsinan eteen. Tämä antoi minullekkin rauhan lähteä Maunon luota perjantaina jo klo 18.

Eilen en kerennyt juurikaan katsomaan ohjelmanumeroita, mikä vähän harmittaa, koska siellä olisi ollut muutama mielenkiintoinen.
Näistä mainitsemisen arvoisia olisi:
– Heinä- ja säilörehuanalyysit
– Varusteiden vaikutus hevoseen
– Onko ontumisen syynä huono pohja, valmennus vai huono hevosmateriaali?

Tänään taas kiinnostavia oli:
– Esteklinikka
– Hevosen jänteiden biomekaniikka, jännevamman anatomia ja jännevamman hoitaminen
– Suomenhevosen valmennus ja ruokinta, onko eroa muihin rotuihin? -paneelikeskustelu
– Hevonen ja hiilihydraatit

Valitettavasti en kuitenkaan nähnyt yhtään ohjelmanumeroa, koska ne olivat liian lähellä/päällekkäin handlerkilpailun kanssa tai oli minun vuoroni olla ständillä.
Halusin kovasti mennä kuuntelemaan suomenhevosaiheisen paneelin. Vaikka omistan suomenhevosen, en ole mikään suokki-ihminen. Uskoin silti että tuolta taas irtoaa vaikka ja mitä uutta, jota voi soveltaa myös muiden rotujen kanssa. Valitettavasti olin todella myöhässä ja kaikki istumapaikat oli viety ja iso lössi ihmisiä oli tehnyt tiiviin muurin lavan ympärille. Näin ollen en pystynyt tekemään muistiinpanoja kun läppäri on hankala seisoessa ja toki meidän kaikki muistiinpanovälineet oli jäänyt kotiin. Kuuntelin kuitenkin seisaallaan hetken, mutta ääni kantoi yleisön yli niin huonosti että en nähnyt aihetta jäädä siihen pidemmäksi aikaa ihmettelemään.

Varsinaisesti kävin expossa vain sen yhden kerran kun etsin näytteilleasettajien klubia, jota en sitten edes löytänyt. Tuskastuin niin ahtaassa väkijoukossa, etten edes viitsinyt jäädä katsomaan tuotteita. Lähdin messuille sillä ajatuksella, että jos jotakin ostan niin vain riimuja. Meillä on pienessä ajassa hajonnut kolmen hevosen riimut SEKÄ varariimut. Osa on kyllä edelleen siinä kunnossa, että hevoset on turvallisesti voinut viedä ne päässä ulos, mutten ole päähän viittinyt jättää tarhauksen ajaksi.

Edullisimmat riimut löytyivät Manskilta, joka oli onneksi E-hallissa, missä oli paljon vähemmän väkeä samanaikaisesti. Harmillisesti xfull-riimuja ei sieltäkään löytynyt, joten meidän viikonlopun tähti jäi ilman messuostoksia. Ollaan Peninan kanssa Eskadronin riimujen suurkuluttajia, mutta nyt päätimme antaa mahdollisuuden Equestin riimuille. Näinpä Rex sai uuden riimun ja varalle toisen.

Kesä tulee kohisten ja kun hevoset siirtyvät 24/7 tarhaukseen, niin niillä ei enää pidetä riimuja päässä. Siksipä on turha ostaa yhtään kalliimpia tarhariimuja. Uudet Eskadronin riimut kyllä ostetaan jossain välissä valmennus- ja kisamatkoja ajatellen.

Seuraavaksi oli vuorossa taas Helite -paukkuliivien esittely ja handlerkilpailu. Tällä kertaa olin myös lavalla paukuttelemassa liiviä ja sen aikaa Mauno valmistautui kilpailuihin nukkumalla. Paukkuliivien esittely loppui klo 15 pintaan ja silloin kävin juottamassa Maunolle mellavettä ja harjaamassa sen.

Sain pitkin viikonloppua eri ihmisiltä kuvia mököttävästä Maunosta.

Puolelta kävimme kasaamassa taas radan ja laittamassa kännykkäni yhteyteen kaiuttimen kanssa. Karsinat ovat lähellä areenaa joten ei ollut hengenhätää, kun olimme Maunon kanssa kolmansia. Kun Mari oli taas ensimmäisenä areenalla, kävin märällä rätillä pyyhkimässä Maunon purupölystä ja laittamassa suitset. Itselleni otin kypärät ja hanskat valmiiksi.
Tänään kisassa oli mukana minun lisäkseni taas Pauliina ja Mari, sen lisäksi Jenna Boman miniponi Jipolla ja Ida Turunen otti Maunon lainaan.

Kuva: Linnea Huilla

Kuva: Sanni Heinämäki

Suoritus meni aikalailla eilisen tapaan, nyt vain muistin radan järjestyksenkin oikein. Alunperin ajattelin että kokeilen vaihtelun vuoksi laittaa etujalan renkaaseen, mutta tehtiin kuitenkin samoin kuin eilenkin, eli takajalka renkaaseen. Nyt Mauno otti askeleen ennen kuin suostui laskemaan jalan renkaaseen, mutta muuten rata oli sujuva. Nyt ei mattokaan järkyttänyt. Kaikkien kavioiden olisi pitänyt osua matolle, mutta meillä varmaan jäi ehkäpä yksi askel pois. Tuo meidän matto oli pieni ja Maunolla niin iso askel, etten jäänyt sitä siihen junnaamaan.
Jos kuulin pisteet oikein, niin oltiin eilen siis kolmansia ja tänään toisia, pistein 28,5.
Ida suoritti radan myös hyvin ja sain olla ylpeä Maunosta!

Juuri ennen lähtöä Mauno piehtaroi uuden loimensa ihan puruihin ja samalla se repi toisen kuljetussuojan niin että kaksi tarraa katkesi..

Käytiin vielä ottamassa osallistujista ryhmäkuva, tällä kertaa otettiin siihen mukaan kaikki kilpailleet hevosetkin. Mauno pääsi sitten takaisin karsinaan vielä kahdeksi tunniksi tankkaamaan vettä ja heinää. Neljän jälkeen alkoi selvästi hiljentyä ja vähän puudutti kun ostajat kaikkosivat ja ständien myyjät rupesivat keskustelemaan toisiensa kanssa. Vain expopaikalla olijat ymmärtävät miten turhauttavaa on istua messujen vikat tunnit, kun ei voi lähteä, mutta ei saa sitä ”palkkaakaan” minkä haluaisi tietenkin saada kaikilta tunneilta. Toki päivän myyvimmät tunnit korvaavat hiljaisemmat, mutta silti.

Aika kuitenkin meni siitä huolimatta nopeasti, kun vähän kokosimme jo tavaroita kasaan, laitoimme myynnissä olleet huovat läpinäkyviin pusseihin yms. Niin että kaikki on edelleen näkyvillä, mutta helposti nostettavissa laatikoihin ja siitä kärryyn. Viideltä pääsi lähtemään
joten vähän ennen laitoin Maunolle kuljetussuojat, fleeceloimen ja riimun valmiiksi. Viimein tasalta haettiin auto, kasattiin ständin kamat kyytiin ja viimeiseksi Mauno asteli kuninkaan elkein häntä monta kertaa kalliimpaan kuljetusvälineeseen.

post

Mauno vain nukkuu

Vaikka se on vähän ärsyttävää, niin me matkaamme ees takaisin kodin ja messukeskuksen välillä. Bensaa ja aikaa kulutamme näin ruhtinaallisesti, mutta se on silti edukkaampaa kuin se että ottaisimme hotellin ja maksaisimme vielä tallityöntekijälle. Näinpä heräiltiin kuuden jälkeen, Penina hoiti muut eläimet ja itse tein aamutallin ja siivosin ulkomökin (joka huonon lamppunsa vuoksi on hankala siivota illallla).
Oltiin vähän myöhässä, mutta ennen messujen alkua kerettiin kyllä paikalle. Penina lähti hoitamaan lehti- ja lippuhommia vielä pikaisesti ennen ovien avausta. Itse heitin Maunolle vettä ja heinää, sekä laitoin takaisin BOTin selänlämmittimen. Ovet avautuivat ja oleskelin ständillä ensin, vaihdettiin läpsystä vuoroa ja siivosin Maunon boksin. Sillä oli vähän kuuma, joten otin pintelit ja selänlämmittimen pois. Olin yllättynyt miten lämmin tässä E-hallissakin on, vaikka onkin vähän toista hallia viileämpi.
Penina meni puolen päivän aikoihin pitämään parit kepparitunnit näiden omalle areenalle, joten jäin myymään ständille. Tässä vaiheessa tulikin erityisesti Riders Magazinen osalta ryntäys joten ei tarvinnut pyöritellä peukaloita. Tuntien jälkeen jatkoin toisenlaisia töitä, kävin haastattelemassa vähän toisenlaista hevosalan yrittäjää. Silloin tällöin kävin katsomassa Maunoa ja se vain nukkui pää lähes maassa, huulta roikottaen ja lepuuttaen toista takasta.

H-hetki lähestyi vinhaa vauhtia, joten vähän ennen käytiin hakemassa autosta loput tehtäväradan tarvikkeet. Puhdistin Maunon suitset, annoin sille vielä vettä ja juuri hetki ennen alkua käytiin laittamassa rata pystyyn ja tarkistamassa äänentoisto. IG-tilin pitäjä Anna Savolainen osallistui myös Maunolla kilpailuun kun mitään tuttua hevosta ei ollut mahdollista ottaa mukaan. Anna oli myös apuna Maunon harjaamisessa ja suitsien laitossa, kun itse säädin noita äänentoistojärjestelmiä.
Hevostaitoliitto piti huolta hevosten hyvinvoinnista ja niiden kulkemisesta. En tiedä miten edellisinä vuosina, mutta nyt se oli suht tarkkaa ja tämän takia oli vähän säätöä meidänkin kilpailussa, kun hevoset eivät ole pitkään radalla. Saatiin kuitenkin fiksu järjestelmä ja homma luisti näin nopeammin ja helpommin kuin mitä alunperin olin itse suunnitellut. Ja tämä oli siis vain positiivista, koska 30 minuuttia on lyhyt aika sellaisessa ohjelmanumerossa missä on hevosiakin mukana. Enkä saata uskoa, mutta koko kisa meni tosi hyvin! Ajattelin ensin että Penina oli suunnitellut liian helpon radan, mutta siinä olikin jokaiselle hevoselle omat ongelmakohdat. Ei ollut mitään ongelmaa musiikin kanssa, hevosten kulkemisissa, tehtävissä yms..

Tässä vielä tämän päivän osallistujat:
Mari Nivell – Vanilla Twist
Pauliina Tasala – Bijoux
Alex Muurinen – Ramos
Tuuli Jääskeläinen – Pikkuvirran Braamer
Anna Savolainen – Ramos

Kaikki kilpailijat ja tuomari eli My oWn Saddlen Pia Ahokas

Mauno menee tosiaan kaksi kertaa tuon radan molempina päivinä, tänään minun ja Annan kanssa, huomenna Idan kanssa. Olen molempina päivinä ensin, jotta Mauno näkee radan ja on todennäköisesti rennompi toiselle kierroksella vieraan ihmisen kanssa.
En ollut rataa harjoitellut sitten yhtään. Tiesin kuitenkin että siellä ei ole mitään minkä pitäisi olla hankala Maunon kanssa. Ainoastaan auton renkaaseen laitettava jalka saattaisi olla kiperä kysymys.
Noh, eikun aikanaan menimme paikan päälle ja pyörimme hetken areenalla esittelymme ajan.
Aloitimme radan jossa oli peruutus, pujottelu, puomien ylitys, käännös puomien sisällä, maton ylitys ja bonustehtävänä hevosen jalan laitto renkaaseen ja sen pitäisi pysyä siellä ainakin 3 sekuntia.

Kaikki mattoa lukuunottamatta sujui hienosti! Pujottelu oli hauskaa kun siinä oli tiukat käännökset ja tötteröt niin pieniä että meinasin ne itse kaataa. Onnistuttiin kuitenkin puhtaasti. Tuttuun tapaani unohdin jopa tämän 6 tehtävän radan ja tein puomit ja käännöksen väärinpäin. Kyseessä kuitenkin leikkimielinen kilpailu, joten ei se vähentänyt pisteitä. Samaten maton menimme kaksi kertaa, koska ekalla kerralla Mauno vähän järkyttyi sitä. Tähän olin vähän hämmästynyt, koska kaikenlaisia mattoja ja pressuja Mauno on kotona ylittänyt. Halusin vähän haastetta vielä tuohon rengastehtävään, joten heitin ohjat kaulalle ja nostin takajalan renkaaseen. Mauno seisoi oikein hienosti ja päästiin käytävälle odottamaan että on Annan vuoro mennä radalle. Mauno suoriutui uusintakierroksellakin hyvin ja oli naminsa ansainnut.
Saimme 27+ pisteitä. Palkinnoksi kaikki sai My oWn Saddlen sponsoroimman lahjuspussin, uusimman Riders Magazinen ja Playsson.netin ruusukkeen. Voittaja, eli tällä kertaa Tuuli ja Braamer, saivat vielä vähän isomman lahjakassin.

Minulla alkoi tässä vaiheessa olla jo nälkä ja järkyttävä pään särky, mutta sinnittelin vielä messujen loppuun. Kello 18-19 sai hevosia liikuttaa ulkona olevalla verkkakentällä, joten vähän ennen kuutta kävin hakemassa autosta satulan ja laitoin Maunon ratsastuskuntoon. Raukka joutuu seisomaan niin paljon karsinassa, ettei tätä tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Alkuun meinasin että oliko tämä virhe, koska Mauno painoi älyttömästi eikä ottanut oikein uskoakseen pohjetta. Se myös yritti hötkyillä kun ympärillä pyöri avant. Maunon energiapiikki kuitenkin laski pian ja loppua kohden se oli oikein kiva ratsastaa, vaikka edelleen olikin normaalia painavampi edestä. Toki se on puolitoista päivää seissyt sisällä niin vaikuttaa sekin. Mentiin vain reilu puoli tuntia ja silti Mauno oli suht hikinen kaulasta ja satulan alta. Kun mentiin takaisin sisälle, hallin oven jälkeen tuli hillitön lämpömuuri, eli ruuna ei hiestä riippumatta kyllä tarvinnut loimea. Mauno sai ruoat, heinät ja vedet. Ostin tänään vain heppanameja, joita Mauno sai jälkkäriksi. Pakattiin viimeiseksi kamat mitä ruuna ei tarvitse enää huomenna. Mietittiin tovi että mentäisiinkö messujen juhlaillalliselle, mutta päädyttiin menemään kaupan kautta kotio.