Ajatuksia kaudelle 2019

Otsikoin postauksen ensin ”Tavoitteet vuodelle 2019”, mutta en ole vielä täysin suunnitellut tätä vuotta ja tämä kevät voi vielä muuttaa suunnitelmia minun työtilanteen puolelta. Enkä ole vielä sen tarkemmin puhunut valmentajan kanssa että mitä tehdään, mutta tässä vähän omia ajatuksiani.

Päätavoitteeni on tietenkin HIHS, mutta tämä vain Akron kanssa. On suuri todennäköisyys ettei HIHSiin asti päästä, joten en jätä tavoitteita sen varaan. Haluan olla tyytyväinen kauteen, vaikka HIHS jäisikin välistä.

Aloitetaan porukan nuorimmaisesta, eli Dukesta. Ori siirtyi nyt 2 vuotiaaksi ja on ehkä vähän ikäisiään jäljessä. Mitä olen seurannut Facebookin ”varsat 2017”, niin Duke on tosi jäljessä. Tosin sen kanssa on tarkoituksellisesti edetty hitaasti, se on moneen muuhun varsaan verrattuna ihan eri paria taka- ja etupään kanssa. Kasvaa siis vielä vauhdilla ja liika touhuaminen voisi saada sen vain jumiin ja kipeäksi. Talvella aloitetaan hiljaksilteen ajo- ja juoksutustreenit, kesällä se toivottavasti pääsee orilaitumelle ja syksyllä jatketaan pidempiä ajolenkkejä. Toki olisi myös hienoa päästä kaikkiin mahdollisiin näyttelyihin, mutta saa nähdä miten paljon minulla on kesällä töitä että miten kerkiää. Ainakin muutamiin olisi pakko päästä, jotta Duke saisi taas kulkea trailerilla ja näkemään muitakin hevosia kuin vain omaa laumaansa.

Jos jatketaan ikäjärjestyksessä, niin Mauno on seuraavana. Tämä kaveri on saanut elellä nyt todella kevyesti viime vuoden, omien kiireideni vuoksi. Mauno on vieläpä sellainen veijari, etten halua sinne selkään ketä tahansa. Meillä oli syksyllä ajatuksena matkaratsastuskisat, mutta ne tosiaan myös jäivät. Nyt siis kohti tämän vuoden syksyä ja uutta yritystä päästä joku aloittelijoiden matka hyväksytysti läpi. Ei toki mahdotonta että suoritettaisiin eka kilpailu jo kesällä ja syksyllä toinen. Ihan mennään sen mukaan miltä Mauno tuntuu. Sykemittari auttaisi tämän seurannassa, mutta ne pahukset on niin kalliita että täytyy kattoa repiikö jostain siihen rahat. Maunolla ei ole täksi kaudeksi muita tavoitteita, en kyllä sano mahdottomaksi ettei voitaisi parit estekisat käydä.

Akro on tällä hetkellä porukan tärkein ja sen kanssa tavoitteet on tuolla HIHSissä. Keväällä olisi ajatuksena käydä harjoituskisoissa ja 1-tason kisoissa, hakemassa yhteistä tatsia tekemiseen. Välietappeina HIHSiin olisi Kisaviikko ja Ypäjän semifinaalit. Kutkuttaisi mennä Hevosopiston kenttäleirille ruunan kanssa, mutta sen hintaa nostaa hevosen ja ratsastajan majoitukset. Nämä hoituisi minulla ihan kotona, joten tyhmää mennä niistä maksamaan. Ja jos mietittäisiin että kisattaisiin Akron kanssa kenttää, niin aloitettaisiin kilpailut Hevosopistolla. Siksipä kenttäleiri siellä olisi fiksuinta. Jos ei päädytä leirille, niin käydään kesällä säännöllisesti maastoesteillä omin nokkinemme valmentajan kanssa. Jos estekisat ja nuo maastoesteet tuntuu sujuvan, niin miksei startattaisi sitä kenttää syksyllä.

Haluaisin pitää Rexin varahevosena HIHSiin, mutta lompakko says no. Rahat eikä aika riitä siihen että valmentautuisi niin tavoitteellisesti molemmilla, joten Akro on valintani sinne. Rex on kuitenkin ihana hyppyhevonen ja mielelläni käyn senkin kanssa niin monissa estekinkereissä kuin on vain mahdollisuus ja mihin resurssit riittää. Rex on myös täysin erilainen hypätä kuin Akro ja uskon että opin sen kanssa myös juttuja, jotka auttavat Akron kanssa. Rexin kanssa ei siis ole järrin suuria tavoitteita. Uskon että vuokraaja voisi haluta sen kanssa käydä koulukisoissa, joten todennäköisesti voisin mennä samaan syssyyn luokkia sen kanssa. Tavoite voisi olla että saan tänä kautena meidän parhaimmat pisteet HeBstä!

post

Suunnitelmat HIHSiä varten

Minä itse

Seuraava kausi alkaa omalta kohdaltani sillä, että ostan kilpailuissa sallitun kypärän! Itse tipuin pari kertaa niin pahasti vanhalla kypärälläni, etten sitä enää suostunut päähäni laittamaan. Nyt olen siis useamman kuukauden mennyt varakypärälläni, joka ei ole muistaakseni ottanut yhtään osumaa, mutta ei ole VG1. Ei siis sallittu kisoissa. Kypärän ohella täytyy hoitaa alkuvuoden lompakon tyhjentäjä, eli SRL, joka imee seura- ja kilpailumaksut. Kaiken lisäksi vielä ennen huhtikuuta täytyy saada maksettua AT-osallistumisoikeus, jotta saa sen halvimmalla hinnalla.

Traileri

Ennen ensimmäisiin kilpailuun lähtöä täytyy tarkistaa kuljetuskaluston kunto, mm. renkaat ja valot sekä vakuutus ja katsastus. Tarkoitus olisi myös maalata traileri ja hankkia jonkinlaiset tarrat kylkeen, mutta en vielä tiedä oikein että mitä.. Esimerkiksi hevosen nimi olisi kiva, mutta hevoset voivat aina vaihtua. Sen sijaan oma nimi olisi varma valinta. Minulla on myös keskustelut kesken parin firman kanssa yhteistyöstä, joten sekin tietenkin vaikuttaa että tuleeko firmojen logoja tms.

Ruokinta

Ruokinnasta sen verran että tällä hetkellä odotamme heinäanalyysin tuloksia, jotta pääsen niiden pohjalta laskemaan ruokinnat tarpeen vaatiessa uusiksi. Meillä kävi hyvä tuuri, että vaikka emme omalta heinäntoimittajalta saaneet pyöröjä tänä vuonna, meidän anoppilan heinäsedällä oli myös meille Ypäjälle heinät. Se eroavaisuus että nämä on pikkupaaleja (pyöröön verrattuna kalliimpia), eli vapaa heinä ei tule kysymykseen hintaeron vuoksi. Heinää on kuitenkin yhtä paljon kuin aikaisempinakin vuosina, eli pihistellä ei tarvitse. Meillä on lisäksi olkikuivitus, joka antaa hevosille tekemistä ja vatsan täytettä. Olkihan ei sisällä juuri mitään ravintoaineita, eli ei tarvitse siltikään pelätä että vetävät itselleen kaviokuumeen tms. Olki ei ehkä toimi hevosilla jotka syövät karsinansa tyhjäksi yössä, mutta meillä ei sitä huomattavasti katoa yön aikana, eli syöminen on aika pientä loppupeleissä.

Tämä nyt ei liity mitenkään edes AMthen, mutta kun tämä tuli nyt kirjoitettua.. 😀

Terveys

Viimeistään huhtikuussa olisi viimeistään Akron rokotus. Osalla hevosista olisi rokotetarve kuitenkin jo alkuvuodesta, joten todennäköisesti piikitämme kaikki samalla kertaa niin ei tarvitse eläinlääkärin rampata. Samaan syssyyn saa raspata ainakin Akron ja Maunon, Duken hampaat katsotaankin tämän vuoden aikana. Samoihin aikoihin otetaan aina keväisin matonäytteet hevosilta ja niiden pohjilta madotukset. Vuosi sitten oli vain yhdellä hevosista matoja, mielenkiintoista nähdä onko tänä vuonna.

Hieroja käy meillä n. kuukauden välein, jos ei ole mitään isompia jumeja kellään. Hieronnan jälkeen meillä on yleensä hevoset 1-2pv kevyemmällä, joten yritän varmaan saada hieroja tulemaan ennen rokotuksia ja saavat sitten olla kevyemmällä vähän pidempään.

Mauno Opiston keskiviikkokisoissa 2,5 vuotta sitten

Kilpailut

Alustavasti olen miettinyt ensi vuoden kisakalenteria niin että pyrkisin käymään kaikki ne Hevosopiston keskiviikkokisat (este), jollon en ole töissä. Niitä kerkeää olemaan neljät ennen kuin siirtyvät taas kesätauolle. Eli tammi-huhtikuussa, jokaisena kuukautena yhdet kisat. Jos Penina innostuu, ehkä käydään myös koulukisoja tuuppailemassa niin että hän menee yhden luokan ja ite toisen. Tuskin kuitenkaan vaivaudun yksin menemään ”vain” harkkakisoihin. Jostain syystä Opiston estekisat on 1-tason, mutta koulukisat on harjoitukset.

Saatan nuolaista ennen kuin tipahtaa eikä seuraavan vuoden Amateur Tourin sääntöjä ole vielä edes julkaistu, mutta toivon että näistä keskiviikkokisoista saisin edes kaksi 0vp -rataa (AT vaati vuonna 2018 4x 0vp -rataa). Jos pääsisinkin osallistumaan kaikkiin neljiin kisoihin, on liian optimistista ajatella että saisin heti vuoden alkuun 4 puhdasta rataa, vaikka eipä se minua haittaa vaikka tuliskin!

Kipan kisakalenteri ammottaa vielä tyhjyyttä, mutta alkuvuosi otetaan maltillisemmin ja sitten vasta kesällä kisaillaan. Keskiviikkokisojen lisäksi haluaisin osallistua mahdollisiin AT-bonusluokkiin, näissä on mahdollisuus päästä suoraan finaaliin sekä ovat hyvää treenausta HIHSin kaltasia ratoja varten. Sen lisäksi KAKE CUPiin ois kiva päästä osallistumaan mahdollisisesti jokaiseen osakilpailuun. Eikä tietenkään sovi unohtaa Kisaviikkoa! Syyskuussa on tietenkin Ypäjän semifinaalit ja lokakuussa itse HIHS. Uskon että näiden välissä ei enää hypitä juurikaan, vaan maastoillaan ja mennään pieniä tekniikkatreenejä pienillä esteillä.
Semisti elättelen toivetta että luottokuskimme Mikael Wahlman ottaisi muutamat hypyt ennen AT semifinaaleja, mutta täytyy katsoa rahatilanne silloin että pitääkö ”tyytyä” johonkuhun Ypäjän seudulla.

TIHS 2017, Six bar

post

Kepan liikuntasuunnitelma ja tavoitteet

Olisi loogista että liikuntasuunnitelmien viimeinen osa kertoisi kolmannesta muskettisoturista, eli Douglasista. Hän on kuitenkin vasta vuotias ja liikunta rajoittuu tarhaukseen ja kerran pari kuussa tapahtuvaan ohjasajoon. Näinpä on fiksumpi idea paneutua Kepan urheiluun. Kepa on siis vuonna 2000 syntynyt latvialainen tamma. Kepa saapui meille kesällä 2017 ja hänen kanssaan ollaan siitä asti aktiivisesti treenattu ja valmentauduttu, sekä kilpailtu parit kisat. Kepa on ollut nykyisellä omistajallansa useamman vuoden ja hän on tällä ratsastellut säännöllisesti. Vaikka tammalla alkaa jo ikää olemaan, tämä tuli meille sopivassa lihavuuskunnossa ja lihaksisto oli myös suht hyvä. Päästiin siis heti aloittamaan treenaaminen, eikä tarvinnut ensin kasvattaa lihasta tai laihduttaa/lihottaa.
Koeratsastin Kepan lyhyesti sileällä ja hyppäsin sillä pari pientä estettä. Samoin Penina ratsasti sillä hetken. Esteillä Kepa otti pari kieltoa alkuun, mutta lopulta otettiin mukavia hyppyjä. Tamma vaikutti reippaalta, mutta sellaiselta oikealta työmyyrältä eikä millään tavalla hankalalta. Siksipä siihen rakastuin melkein heti kättelyssä. Nuo kiellotkin menivät täysin oman jännittämisen piikkiin.
Tasoltaan Kepa on n. HeB, menisi taitavan kanssa myös HeA koska vaihdot, väistöt, taivutukset onnistuu. Esteitä sillä on meillä hypätty 80-90cm, mutta onhan se mennyt pari kertaa hienosti 100cm esteenkin. Kepa on tutkitusti jaloistaan terve, mutta en halua siltä enää vaatia liikaa ja siksipä tyydytään alle metrin esteisiin. Niin kuin Rex ja Mauno, myös Kepa on maasto- ja liikennevarma joten sen kanssa on mukava maastoilla.

En tahdo toistella liikaa näissä samankaltaisissa postauksissa, joten lyhyestä virsi kaunis. Talvi on hevostemme kohdalla lihaksiston ylläpitoaikaa, eli maastoilemme paljon erilaisilla pohjilla ja vauhdeilla. Silloin tällöin käydään kentällä viilaamassa kouluratsastusta ja ratsastetaan maapuomeilla. Viime vuoden lopulla Kepalla oli reilu kahden kuukauden sairasloma, kun sille tuli kavioluun alle verenpurkauma. Siltä katosi kaikki lihakset ja mahakin alkoi kasvamaan. Talvi tuli tähän nähden hyvään saumaan, koska saimme aikaa laittaa kroppa kuntoon ennen kuin aloitettaisiin taas valmennukset. Kepa on siis joutunut himmailemaan verrattuna muihin, mutta nyt alkaa tammallaki olla lihakset takaisin. Mahaa sillä on edelleen eikä vapaa heinä ainakaan auta tähän. Se kuitenkin sopii tuolle laumalle paremmin, koska Rex ja Kepa eivät stressaile siitä että tarvitsee vahtia omia heinäkasojansa. Meillä on myös iso tarha eivätkä hevoset syö siltikään 247 vaikka siihen mahdollisuus olisikin.

Kepa treenaa 5-6krt/vko. Tästä osa on intensiivisiä hikitreenejä ja osa on pitempikestoisia treenejä matalalla sykkeellä. Hikitreenit tuo lihasta, pitemmät treenit laihduttaa. Kepalla on intoa tehdä töitä, mutta se jäykistyy helposti jos joutuu seisomaan turhaan. Siksi pitkät tarhausajat ja suunniteltu treeni on sille hyväksi. Talvella käymme kentällä kerran pari viikossa, muuten maastoillaan. Maastossa mennään hangessa, umpimetsässä, mäkiä tai sitten vaan laukkaillaan tasasilla vähä liikenteisillä hiekkateillä. Meidän muutto ajoittui talveen ja ollaan jouduttu vähän tylsistymään maastolenkeillä, kun ollaan päästy kulkemalla vain autoteitä pitkin. Metsään ei olla uskallettu, kun ei olla nähty mitä siellä lumen alla oikeen on. Kun lumet sulaa, koittaakin mielenkiintoiset reitit pitkin metsiä.
Kesällä treeni on monipuolisempaa; sileää x2, maasto x2, esteitä x2.

Ensimmäiset koulukisamme, HeB -luokka

Meillä ei ole paljoa rahaa käytettävissä itse valmentautumiseen ja kilpailemiseen. Minulla on anopin ostama säästöpossu, johon kerään kolikoita ja pieniä seteleitä. Sieltä sitten otan suurimmaksi osaksi valmennusrahani. Penina kuitenkin usein katsoo perääni ja ystäväni käy ”kotivalmentajan” roolissa kaitsemassa minua. Pyrin siihen että kerran viikossa olisi kouluvalmennus ja 2-3krt kuussa estevalmennus. Tällä hetkellä käyn vain Kepalla valmennuksissa ja samoin se on ainut jota läpiratsastetaan. Koska kyseessä ei ole oma hevoseni, haluan pitää siitä vielä parempaa huolta kuin omistani.

Kepan korjattavat ominaisuudet:
– huomaa jos kuski ei ole tarkkana
– ravissa epätasainen päästä jos kuski ei keskity

Kepan hyvät ominaisuudet:
– hyvä työmotivaatio
– laadukkaat vaihdot
– hieno laukka

Kesäviikko, jolloin lajitreeni on mukana

Maanantaina puomijumppaa
Viikossa pyrimme menemään kaksi kertaa esteitä, mutta toinen treeni on varsinaisesti vain maapuomeja, kavalletteja, ristikoita. Eli tekniikkaa, puomien välissä vaihdellaan askellajia, tempoa yms. Tekniikkaa voi harjoitella pidempään kuin esteitä, mutta muistaen että se on myös aivoille rankkaa. Alla esimerkki kahdesta erilaisesta helposta jumppasarjasta.

Tiistaina vapaapäivä
Kokopäivätarhaus on hyvää vertymistä, vaikka töitä ei tehdäkkään.

Keskiviikkona sileällä läpiratsastus
Pyrin että kerran viikkoon joku minua taitavampi ratsastaisi Kepan. Joka viikolle ei onnistu aikataulut yhteen, jolloin sitten itse menen sileällä viime valmennuksen harjoitteita. Läpiratsastuksessa usein ratsastetaan paljon ravissa, koska se on minulle vaikein ratsastaa. Vahvistetaan myös väistöjä ja taivutuksia.

Torstaina kouluvalmennus
Vähintään kerran viikossa meillä on kouluvalmennus. Joskus töiden takia viikkoon mahtuu vain estevalmennus, mutta se korvataan sillä että seuraavalla viikolla voidaan mennä kaksi koulutuntia.
Valmennuksessa tehdään tietty tehtäviä mitä valkku sanoo.

Perjantaina maasto
Valmennuksen jälkeen on kiva mennä tuulettumaan maastoon. Viikossa meillä on yleensä yksi pitkä käyntimaasto ja sitten tämä vauhdikkaampi lenkki. Ravia mennään eniten.

Lauantaina rataestetunti
Ratsastuksen tehtävät riippuvat paljon siitä miten ollaan viime aikoina hypelty. Jos juuri on ollut kisat jotka on mennyt penkin alle, niin pidättäydytään helpoissa tehtävissä ja ratsastetaan rataa paljon matalammalla kuin yleensä. Jos taas ollaan tehty hyviä ratoja, niin turha niitä on taas vääntää. Tällöin saatetaan hypätä yksittäisiä, mutta vähän isompia esteitä. Tai jos ei nosteta korkeutta, niin lisätään esteiden alle mörköjä. Usein mennään myös helppoa rataa matalalla korkeudella, lisäämään mun itsevarmuutta ja rohkeutta.

Sunnuntaina maasto
Käyntimaasto, mahdollisesti mäkitreeniä, uittoa tai mennään samoilemaan metsään.

Kisaviikko (koulu / esteet)

Maanantaina laukkatreeni kentällä / ratatreeni
Tiistaina mennään kouluohjelma läpi / maastolenkki
Keskiviikkona käyntimaasto / vapaapäivä
Torstaina vapaapäivä / kavaletteja
Perjantaina käydään ohjelman osia läpi / yksittäisiä esteitä, sarjaeste-harjoituksia
Lauantaina kevyt jumppa kentällä
Sunnuntaina kilpailut

Kepan kanssa tavoitteet tälle vuodelle:

– HeBstä yli 60%
– puhtaita ratoja 70-80cm luokista

Debyytti 90cm Kuva: Tiitu Kuismin

post

Rautaa suuhun pienestä pitäen

Duke täytti kuun puolessa välissä yhdeksän kuukautta ja alkaa olemaan siis jo iso poika! Virallisesti Duke on nyt vuotias ja pikku hiljaa pitäisi jo tutustua aikuisten hommeleihin. Pääsääntöisesti 1v keväällä totutellaan hevonen varusteisiin, ohjasajetaan vähän takaa ja jotkut saattavat laittaa kärrytkin perään. Kesäksi nuorukaiset menevät varsalaitumelle temmeltämään toisten vauvaheppojen kanssa ja mutustelemaan oppimaansa. Syksyllä hevonen saattaa hetken hämmästellä kun varusteet kaivetaan uusiksi esille, mutta nopeasti muistaa että tämä olikin vanha juttu. Ennen talvea hevonen opetetaan ajolle, koska talvella se voi olla hankalampaa kelirikkojen takia. Toki ratsuhevosen ollessa kyseessä, voi opetuksen jättää 2v kevääksikin.

Olin jo pari viikkoa suunnitellut Duken ohjasajoa, mutta aina se jostain syystä oli jäänyt. Yhtenä lauantaina otin itseäni niskasta kiinni ja käskytin Peninan kanssani talliin jotta Duke pääsisi hommiin. Ensimmäinen tehtävä oli kerätä tarvittavat varusteet. Päävermeet löytyivät Playssonin näyttelysuitsista ja selkään menisi Maunon käytössä olleet vanhat silamme.

Otimme Duken käytävälle, harjasimme sen korvista kavioihin ja laskimme silat selkään. Annoin varsan ensin niitä haistella, mutta ne ei orista olleet kiinnostavat. Maunon mahavyö oli aivan liian iso, joten jouduimme tyytymään tavalliseen kouluvyöhön. Kiristin vyön niin että se oli napakka, mutta ei lähellekkään niin tiukkaa mitä se tulisi myöhemmin olemaan. Vieläkään ei orin ilmekkään värähtänyt. Laitettiin suitset niin että riimu laitettiin kaulalle. Suitsia jouduttiin päässä vähän säätelemään, mutta eipä tuo siitäkään hermostunut. Lopulta ne oli kohdillaan ja eikun vielä ohjat silojen renkaista ja suitsiin. Jätettiin tällä kertaa riimu päähän, mutta ensi kerralla mennään jo ilman.

Olin itse narun päässä, kun Penina ohjasajoi. Jos on yhtään häslämpi kaveri, kannattaa ottaa molemmille puolille taluttaja. Meidän Duke kun on puoliksi aivovammainen laama (vitsivitsi), niin uskoimme selviävämme yhden taluttajan voimin. Lähdimme maiskutuksesta liikkeelle, käytiin meidän hiekkatietä jonkun matkaa ja käännyttiin takaisin. Siinä tuli yksi u-käännös, pari kulmaa ja pari pysähdystä. Duke meni kuin vanha tekijä, vaikka se eteenpäin kulkeminen oli se mälsin juttu.

Jos on yhtä lunki tyyppi kuin Duke, on turha lähteä tekemään treenejä päivittäin. Ja sitten taas jos on hankalampi tyyppi, voi olla että pelkästään sitä varustamista joutuu treenaamaan päivittäin pikku askelin. Duken tapauksessa pari hyvää ja lyhyttä treeniä viikossa riittää, muuten se saa tarhailla porukassa aamusta iltaan.  Duke on myös niin iso, että se saa kasvaa rauhassa.

 

post

”No kun sattuu”

Ratsastajilta vaaditaan hermojen ja keskittymisen lisäksi hyvää lihaskuntoa. Muskeleita ei vaadita (vaikka tuskinpa
niistä haittaakaan olisi), mutta peruskunto tulisi olla jokaisella. Heikompikuntoisilla erityisesti peppu-, vatsa- ja selkälihakset ovat helposti hellänä tunnin jälkeen ja seuraavana päivänä jäykät. Tästä voidaan päätellä että ne on tärkeimmät lihasalueet ratsastaessa. Vahvalla selällä ja vatsalla pidät kropan pystyssä ja hallitset sen tilanteessa
kuin tilanteessa. Istuessamme hevosen selässä, suurin osa hevosen hallinnasta lähtee istunnasta, joten siksi pakarat ja reidet on hyvä pitää timmissä. Hevosta ei kuulu potkia eikä vetää suusta, näin ollen pohkeet ja kädet ovat pienemmässä roolissa. Siitä huolimatta kokonaisvaltainen treeni kuuluu jokaiselle ratsastajalle, joten älä unohda näitäkään.

Lihaskuntoa yhtä tärkeä asia on tasapaino. Hevosen selkää ei ole rakennettu kantamaan painoa ja kaikenkaikkiaan istumme sielä todella pienessä alueella. Satula on luotu jakamaan painoa isommalle alueelle, mutta se ei ole tekosyy jättää kehittämättä omaa istuntaa ja tasapainoa. Mitä vähemmän selässä heilumme, sitä vähemmän saamme aikaan painetta joka kuormittaa hevosen selkää. Satula eivätkä mitkään maailman geelit, romaanit, yms. suojaa selkää esimerkiksi siltä että jäät hypyssä
jälkeen ja rojahdat satulaan villisti arvioiden noin
50kg voimalla. Vahinkoja sattuu kaikille, mutta hyvä tasapaino estää monet näistä tilanteista. Toki asiaan vaikuttaa muutkin asiat, kuten reagointi. Oli sinulla miten hyvä tasapaino tahansa, se ei välttämättä auta jos hevonen tekee sinua nopeammin jotakin.

Miten tasapainoa kehittää? Yksi ja ehkä parhain keino on mennä ilman satulaa. Ihan heti tähän ei kannata ryhtyä, koska helposti se menee siihen että jännittää kroppaansa, roikkuu ohjissa ja harjassa horjuen puolelta toiselle. Tähän myös tarvitaan hevonen joka ei älähdä heti jos vähän tasapaino pettää. Aloita tasapainon harjoittelu ensin sillä että menet ihan satulan kanssa, mutta ilman jalkkareita. Voit jättää ne roikkumaan niin että voit ottaa jalustimet nopeasti takaisin jalkaan, jos tasapaino tuntuu pettävän tai tulee yhtäkkiä tilanne missä hevonen saattaa reagoida voimakkaasti. Jos tämä tuntuu liian hankalalta, voit ratsastaa vain toinen jalka jalustimessa. Muista kuitenkin vaihdella jalkaa joka jalustimessa on.

Ei kannata suinpäin kiiruhtaa täyteen laukkaan pellolla villinä ja vapaana ilman varusteita. Kun jalustimitta meneminen onnistuu kaikissa askellajeissa, voi lisätä haasteita. Siirtymiset, puomit, kavalletit, yms.. Satula on usein kuppimainen ja antaa tietyn tuen vaikka jalustimet olisivatkin pois pelistä. Jos se sujuu, mutta olet silti epävarma, voit ottaa käyttöön vikellys- tai ratsastusvyön. Näissä on valmiina kahva josta voi ottaa kiinni tarpeen vaatiessa. Sillon et ota hevosen suusta tukea. Jos tällaisia vöitä ei ole, ihan tavallinen juoksutusvyökin käy kun lisäät siihen  kauhukahvan.

Minä myönnän että treenaan ilman jalkkareita todella todella harvoin. Ja muutenkin tasapainoni on surkea. Siksi hassua että paasaan tästä asiasta. Mutta tiedostan huonot puoleni ja tiedän miten treenata, joten eikö se ole jo puoli voittoa, heh. Loppukäynnit menen sentään lähes joka kerta ilman jalkkareita, jotta jalat pääsee venymään, mutta siinä ei tasapaino kehity.
Tähän välin lisätietona että minulta on leikattu veritulppa oikean jalan reidestä, läheltä nivusta. Viimeisimmän leikkaukseni johdosta minulla on myös hermokipua joka yltää nivusesta varpaisiin asti. Se on aina ratsastuksen alussa tuntunut inhottavalta, ikään kuin hermo olisi kireänä. Se tunne heltiää nopeaan, kun jalka rentoutuu ja lihas lämpenee. Jos tekee enemmän hommia, sitä vihloo seuraavana päivänä. Usein jumppa tai ratsastus auttaa että särky poistuu tai edes vähenee.

Torstaina oli valmennus ja pitkästä aikaa tuli käsky mennä ilman jalkkareita. Tehtiin siirtymisiä neliöllä; kulmat ravissa ja sivuilla käyntisiirtyminen. Ensin pari kertaa jalat jalustimessa ja sitten ilman. Ensimmäistä kertaa ilman jalustimia meno oikeasti sattui. Se ei ollut enää vain särkyä ja inhaa tunnetta. Hengitin syvään ja ajattelin että jos jatkan sitkeästi hetken ajan niin rentoudun ja kipu häviää. Se onnistui pari pätkää ihan hyvin. Kepa on tammamainen siinä mielessä, että sitten kun sille alkaisi työt riittää, se yrittää pari kertaa laskea pään ennenkuin luovuttaa ja tajuaa että pitää vielä jatkaa. Kun se tässä vaiheessa koitti nykästä pari kertaa, jokaisella kerralla hermokipu kävi taas nivusesta varpaisiin ihan sekunnin sadasosan aikana. Se kipu oli kuitenkin aivan järkyttävää. Hengitin hetken ja otin sitten yhden hyvän pätkän vielä. Jatkettiin lopputunti jalat jalkkareilla. Hermo kiukutteli edelleen, mutta se ei enää ollut päällimmäisenä mielessä.

Näin jälkikäteen olin todella harmistunut. Tykkään mennä ilman jalkkareita, mutta en pysty rentoutumaan sen vaatimalla tavalla, kun pelkään että kohta sattuu. Toivon että tämä on oman jäykkyyden aiheuttamaa särkyä ja se menee ohi. Ensi kerralla menen Maunolla ilman penkkiä ja yritän saada hermon venymään jotta se tulisi pikkuhiljaa elastisemmaksi. Maunolla on mukavan pyöreä runko ja niin pehmeät askeleet, että pystyn helposti rentoutumaan siellä. Jalkoja on tullut myös venyteltyä, mutta se ei vielä ole tuottanut tulosta.