post

Nähdään vielä, eikö niin?

Pari viikkoa sitten into kirjoittamiseen lopahti aika tyystin.
Kepan omistaja laittoi jo joulukuussa viestiä että sai vakituisen työpaikan tallilta ja sieltä on paikka tammalle varattu, mutta vapaita karsinoita ei vielä ollut. Tiesin jo tuolloin että Kepa lähtee hetkenä minä hyvänsä, silti iski karu totuus kun tallilta viimein pari viikkoa sitten irtosi Kepalle tallipaikka. Oltiin vietetty niin kivoja hetkiä koko alkuvuosi ja odotin jo loppukesän valmennuksia ja syksyn kisoja. Vieläpä kun kyseessä on mun eka ylläpitohevonen, niin oli vaikea suhtautua sen lähtöön. Vietin puolet viimeisestä viikostamme Virossa kengittämässä, mikä harmitti entisestään. Viimeiset päivät käytiin parilla maastolenkillä, pesin Kepan ja siistin sen karvat. Samoin puhdistin Kepan kamat ja kasasin meillä vähemmän käytössä olleet tavarat jo ajoissa kapsäkkeihin. Olen reilun vuoden aikana ostanut itse Kepalle tavaroita käyttöön ja marttyyrin elkein heitin ne pukukaappiini odottamaan parempia päiviä. Oikeasti kohta kaivan ne sieltä käyttöön, turha useamman satasen tavaroita pölyttää kaapissa kun Rex on samaa kokoluokkaa.

Pikku hiljaa tiistai saapui kohdalle ja Kepa meni pienten keskustelujen jälkeen nätisti koppiin. Syötin sille melkein paketillisen näkkäriä ja annoin viimeiset rapsutukset. Yksi elämäni hevosista on poissa luotani, mutta oon aina uskonut että jonkun pitää välillä poistua jotta elämään mahtuu lisää hyviä asioita. Toivon että tavataan vielä, mutta sanon varmuudeksi hyvästi.

Kuva: Heini Lähdemäki

post

Hellurei ja hellät tunteet

Pitkästä aikaa tekstiä tännekkin, mutta älkää huoliko. Blogi ei ole menossa millekkään tauolle. Peninalla on mukanaan aina meidän yhteinen Mac, joten minulla ei ole oikein mitään millä kirjoittaa. Olen yrittänyt herätellä meidän Aceria eloon, mutta se on vielä vähän työn alla. Hätätapauksessa silläkin pystyy blogia ylläpitämään, mutta tuskaa se on.

Yksi iso plussa on se, että en ole tosiaan istunut koneella niin paljoa kuin ennen ja siispä olen kerennyt touhuamaan tallissa kaikkia rästitöitä. Olen jo pessyt osan kisahuovista ja sadeloimista, jatkan näitä ensi viikolla lisää. En ole vielä päässyt ostamaan kyllästeainetta, joten se saa odottaa siihen että olen pessyt kaikki loimet. Samoin olen alkanut tekemään lisää heinäsaaveja tarhaan ja siivonnut pihaa enemmän kuin laki sallii. Meillä on täällä tosiaan edellisen asukkaan sotkut, joten menee tähänkin vähän enemmän aikaa. Pesin ja purin osiin kahdet ravikärrymme, mutta se projekti on vähän jäänyt kun en ole saanut aikaiseksi niitä maalata. Ei ole ollut niiden kanssa myöskään mitään kiirettä, koska ne on perinteiset kärryt ja meillä on pikalukkosilat. Ollaan sovittu vaihtarit että me saadaan perinteiset silat, mutta ei ole vielä ollut menoa Lahteen päin että pääsis vaihtarit tekemään. Meillä myös tulossa yksi isompi projekti, mutta kerron siitä enemmän vasta sitten kun aika on.

Hevosiakin kerkee nyt pitemmän kautta treenaamaan, kun pohjat on hyvät ja kesä lähestyy, joten päivät pitenee. Nyt voi lähteä vaikka ilta yhdeksältä maastoon. Toki meillä on vähä autoiset maastot ja hevoset varmoja menijöitä pimeälläkin, mutta ei se ihmisestä silti kivaa ole. Hevoset siis voi ja kukkuu hyvin. Yhtään ei olla käyty valmennuksissa tai mietitty kisoja, nostettu vaan kuntoa ja nautittu menemisestä. Itselläni ei tällä hetkellä ole yhtään kisafiilistä, mutta toivon että se tässä heräilee pikku hiljaa.. Toki myös se vaikeuttaa että Penina on jonkun verran kotoota pois ja tällöin minulla ei ole kopille vetäjää.

Ainut mikä minua silmittömästi harmittaa, on se että heräsin vähän aikaan siihen tietoisuuteen, että missasin kaikki Opiston kevään keskiviikkokisat. Eikä niinkään tämä niin paljoa, mutta juuri pari viikkoa sitten havahduin ja katsoin Opiston sivuja; parin viikon päästä on vuosittaiset miniharrastekisat. Ne kisat mihin ollaan Maunon kanssa osallistuttu joka vuosi ja joka on ollut ihanaa. Tänä vuonna putki katkeaa. Hätäpäissäni mietin että olisin voinut vielä ensi viikolla mennä treenaamaan kerran maastoesteitä ja seuraavalla viikolla osallistua kisoihin, mutta ei se olisi ollut reilua Maunolle joka ei ole hyppinyt yhtään estettä sitten syksyn. Viime vuonna nämä kisat järjestettiin uudelleen vielä syksyllä, joten se on ainut toivoni että perinteemme ei täysin katkea.

Olen kadottanut kuvaajan nimen, kertokaa jos joku tietää!

Minua harmittaa myös vähän se, että olen ollut niin ”puskaratsastaja” tovin. Olen vain pyörinyt metsässä, ilman että olen juuri vaatinut mitään hevoselta tai itseltäni. Toki ollaan menty myös rankkoja reissuja ja se on oikeaa lihastyötä hevoselle, mutta tarkoitin tässä nyt varsinaista koulu- ja estetreeniä. Olen itse myös käynyt kuntosalilla ja näin treenannut, mutta ratsastamaan oppii vain hevosen selässä ja valmennuksissa. On pakko nyt kesäksi ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka ei kävisi kisoissa juurikaan niin edes ne ”elintärkeät” valmennukset takaisin peliin.

Aina sitä miettii että tilaisuuksia tulee uudelleen, mutta ikävä tosiasia on se että ei niitä välttämättä tule. Viimeiset 5 vuotta on mennyt ihan heittämällä, eikä niitä saa takaisin. Seuraavat 5 vuotta menee varmasti yhtä nopeasti, joten ei ole aikaa jäädä tallin nurkkaan.

Muutoksen on tapahduttava nyt ja ensimmäinen askel on tehdä kaikille hevosille fiksut ja realistiset tavoitteet, mitä kohti edetään tietyin välietapein.

En ole ruoskinut itseäni ”paikallaan olosta” liikaa. Olen kuitenkin onnekas että saan asua hevosteni kanssa, nään ne joka aamu ja ilta omasta ikkunastani. Kaikki eivät saa kokea koskaan tätä tunnetta, pientä lämpöä sydämessä kun tietää että hevoset voi hyvin ja niillä on turvallinen olla. Minä en ole sellainen joka käy pari tuntia tallilla ja menee kotiin rentoutumaan. Enkä sano tätä pahalla, ei hevonen tästäkään tavasta kärsi. Se ei vain minulle sovi. Suurin osa ratsastusharrastustani on nimenomaan sitä että hoidan hevoset ja kun itse teen, tiedän että ne voi hyvin.  Vähän sama juttu kun aikoinaan kävin cateringalan perustutkintoa. Olin kokki, mutta 90% päivästä meni siivoomiseen. Sama se on hevosten kanssa.
Ja kun hevoset on omassa pihassa ja liikutan parhaillaan viisikin päivässä, voin koska vain mennä sisälle istahtamaan toviksi. Minun ei ole pakko niitä putkeen vetää liukuhihnalta. Toki voisin vieraankin tallilla vain oleskella heppojen välillä, mutta se on aina eri asia. Voin koska tahansa mennä tarhaan hevosia rapsuttelemaan, syöttämään vihreetä tai vaikka vain putsaamaan varusteita.

Noh, loppukoon jo tämä turha jorina. Seuraavaksi kuulette ihan oikeaa fiksua asiaa, ettekö yksinäisen illan jorinoita.

post

Kuvapostaus vuodelta 2016

Mauno saapui meille syyskuussa 2015. Kisse lopetettiin samoihin aikoihin ja intoni koko hevosharrastukseen oli kateissa tovin. Siksipä en Maunonkaan kanssa heti ruvennut touhuamaan. Tähän vaikutti myös se, että uskoin Maunon menevän uuteen kotiin suht pian. Yhteinen taipaleemme alkoi siis varsinaisesti vasta 2016 puolella. Olen Maunon selässä nauranut, itkenyt, pelännyt. Meillä on mennyt hyvin. Ja huonosti. Ja hyvin huonosti. Kaikesta huolimatta se on ollut hyvä opettaja. Vaikka en Maunoa voi heittää kaulanarulle ja heittää sen selässä maailman ympäri, se on silti ollut omalla tavallaan elämäni luotettavin hevonen.

Palataan ajassa taaksepäin ja mietitään mistä ollaan lähdetty. Tulossa kaksi osainen kuvapostaus ja nyt tässä ekassa keskitytään vuoteen 2016.

Ensimmäinen kuva Maunosta Palomaan pihalla

Rakennekuva vuodelta 2016

Mauno muutti Ypäjälle

Mauno hyppäsi meillä ekan kerran

Penina läpiratsasti usein Maunon

Käytiin ensimmäiset estekisat

Kokeiltiin ekan kerran apuohjia ratsastuksessa

Ratsastin Maunolla ekan kerran ilman satulaa

Käytiin myös ensimmäiset koulukisat

Mauno klipattiin ja sille etsittiin satulaa

post

Kuusitoista vuotta sitten

Hevosten ikääntyminen lasketaan varsinaisesti vuoden vaihtumisen mukaan, eikä oikeilla synttäreillä ole merkitystä. Tänään olisi kuitenkin Kissen syntymäpäivä ja se täyttäisi jo 16 vuotta. On harvinaisempaa että hevonen syntyy talvena, mutta ei mitenkään kovin ihmeellistä ulkomailla. Kisse on alunperin saksalainen, mutta siirtyi Suomeen 2008.

Kisse ostettiin suoraan kasvattajalta Suomeen ja tältä perheeltä se tuli meille syksyllä 2013. Meillä oli paljon suunnitelmia ja yhtä paljon ongelmia niin kissing spinesin että kinnerpattien kanssa. Kesällä 2015 Kisse oli ollut pidempään terve, saanut taas lihaksia ylös ja kaikki näytti todella hyvältä. Ennen syksyä selkäkivut palasivat ja Kisse oli jälleen haluton liikkumaan. Sitten tuli päätös että enää ei voi kiusata tammaa ja pitkittää armoa.
Kisse lopetettiin 9.9.2015. Siitä on vasta 2,5 vuotta, vaikka aika tuntuu paljon pidemmältä.

Kaipaan Kissellä ratsastusta, kaipaan pitkiä maastolenkkejä. Kaipaan sitä kun se ei suostunut menemään puukasan ohi ja piti laskeutua selästä taluttamaan se kasan ohi. Kaipaan kun kiimassa Kisse linttasi takapuolella minut seinää vasten. Kaipaan sitä kun Vunder kehui Kisseä potentiaaliseksi. Kaipaan sitä onnea mikä hehkui kun Kisse seurusteli muiden hevosten kanssa.

Elmo ja Kisse olivat parhaimpia kavereita alusta loppuun.

Ei ole päivää etten ikävöisi Kisseä. Ikävä on muuttanut muotoaan ja nykyään tunnen enemmän kiitollisuutta kuin surua. Kuitenkin silloin tällöin kun joku hevosista koskettaa olkapäätäni, käännyn ja toivon näkeväni Kissen jälleen. Usein kun siivoon karsinoita, kuuntelen samoja biisejä mitä soitin tauotta silloin kuin Kissen lopetus oli ajankohtainen. Biisit muistuttavat minua Kissestä ja siitä ajasta mitä meillä ehti olla. Myönnän että joskus pääsee kyyneleitä edelleenkin. Itkin myös kirjoittaessani tätä tekstiä. Olen kuitenkin onnellinen, että Kisse saa olla tuolla jossain ilman kipuja.

Hyvää syntymäpäivää Kisse! Sua kaivataan täällä.

post

Rento hevonen on luottavainen hevonen

Otsikon mukaisesti jatkan, että rento hevonen on myös kivuton hevonen. Rentous on se hevosen olotila, joka yritetään kaikille hevosille saada ja sitä vaalia. Mikään hevonen ei ole rento läpi päivien, mutta hevosta täytyy seurailla ja katsoa ettei se ole koko aikaa jännittynyt tai peloissaan.

Rentoa ja apaattista hevosta ei tule sekoittaa keskenään. Näiden eroa ei hetkessä huomaa, mutta pitempään kun hevosta seuraa, huomaa nopeasti kummasta on kyse. Apaattinen hevonen ei halua liikkua eikä hae kontaktia muihin hevosiin eikä ihmisiin. Hevonen on saaliseläin ja valpastuu kun näkee liikettä. Allapäin oleva hevonen ei reagoi ympäristöönsä. Myös juominen ja syöminen vähenevät, jolloin riskinä on nestehukka ja/tai ähky.
Rento hevonen seisoo niska vaakatasossa, usein jotakin jalkaa lepuuttaen ja huulta roikottaen. Silmät voivat olla kiinni. Rento ja levossa oleva hevonen hengittää syvään ja rauhallisesti. Sen sijaan pinnallinen ja nopea hengitys kertoo kivusta, mutta hevonen voi hengittää näin myös urheilusuorituksen aikana/jälkeen.
Kun ulkona on kuivaa ja lämmintä, hevonen voi mennä kokonaan makuulle. Tarkkaile kuitenkin ettei hevonen makoile mahanpurujen takia. Talvisin hevoset eivät viihdy ollenkaan/pitkiä aikoja lumella, varsinkaan ilman loimea. Ole tällöin erityisen tarkkana jos hevonen tuntuu makaavan pitkiä aikoja, varsinkin jos ei ole ennenkään tätä harrastanut.

Torkuilla oleva Mauno.

 

Lämmin aurinko saa hevoset nopeasti nuokkumaan silämät ummessa.

Suurilla talleilla on paljon häslinkiä, ääniä ja usein hevoset tarhaavat yksin. Tällaisilla talleilla harvoin näkee hevosia makaamassa, koska pakoeläimenä ne haluavat seistä päästääkseen nopeasti karkuun. Laumassa olevat hevoset saavat turvaa muista ja uskaltautuvat makoilemaan enemmän. Kaikki hevoset kuitenkin nuokkuvat seisaaltaan pitkin päivää ja nukkuvat viimeistään karsinassa, joten ei ole syytä olla huolissaan.

Hevoset rakastavat rutiineja, mutta kilpahevosten kanssa tätä on joskus vaikea ylläpitää. Kilpailut, alueet ja kilpailumatkat muuttuvat, mutta rutiinit kotona, kilpailuissa ja kilpailujen jälkeen voidaan kuitenkin pitää samanlaisina. Jotkut hevoset ovat todella tarkkoja rutiineista ja tutuista asioista, eivätkä esimerkiksi juo vettä joka on otettu vieraan tallin hanasta. Mieti hevosesi kohdalla, miten pystyisit hoitamaan kilpailumatkat mahdollisimman rutiininomaisesti. Perusluonteeltaan huoleton ja muuten kokenut kilpahevonen ei stressaa uudessakaan paikassa, kun aina tehdään samat rutiinit ja ympärillä on ne tutut ihmiset.

On myös lukemattomasti asioita miten voit stressiherkän kilpailusuoritusta parantaa, mutta näitä sinun pitää kokeilla oman hevosesi kohdalla. Olisiko rauhoittavat geelit (doping-vapaita eivätkä vaikuta urheilusuoritukseen) vaihtoehto? Tai kevyt juoksutus kilpailuaamuna? Joskus myös väkirehuannoksen puolittaminen auttaa, koska väkkäreiden energiapiikki on korkeimmillaan 2-3h syömisen jälkeen.

Tässä hevosen ympärillä on läjä ihmisiä, yleisö taputtaa ja kannatusjoukot nostavat kärryjä kuskeineen ilmaan. Tilanne on Saaga S:lle tuttu, eikä se siitä hätkähdä. Kuvan ulkopuolelle jääneen Köppisen kuski pyysi ettei hänen kärryjä nostettaisiin, koska ori saattaisi tästä hermostua.

 

Rauhallinen ja kokenut ravihevonen saattaa näyttää jopa tylsistyneeltä, vaikka ympärillä on vieraita hevosia ja paljon menoa ja meininkiä.

En nyt lähde erikseen paasaamaan hevosen rentoudesta ratsastaessa. Sen verran kuitenkin kirjottelen että rennolla hevosella on pitkä askel (tähän tosin vaikuttaa myös hevosen joustavuus), hevonen kuuntelee ratsastajaa ja keskittyy tekemiseensä. Parhaiten rentouden tuntee maastossa kokemattoman hevosen kanssa: kohtaat jotain jännittävää ja tunnet persuksissa miten kyljet menee kireäksi ja selkä pingottuu, tilanne raukeaa niin hevonen tuntuu taas pehmeältä ja lämpimältä. Usein hevoset rentoutuessaan myös pärskähtävät ja innostuessaan ”röhkivät”, erityisesti laukassa. Hevonen voi kuitenkin myös jännittäessään pärskiä tai ”röhkiä”.

Kun hevonen tuntee olevansa turvassa, se voi rentoutua ja laskea päänsä alas venyttääkseen selkälihaksiaan.

 

Kuva tallentaa sadasosia liikkeestä ja näin ollen se voi huijata paljonkin. Tästäkin kuvasta voisi sanoa että hevosella on kipuilme, mutta oikeasti se on juuri pärskähtämässä.

 

Elmo ensimmäistä kertaa palkintojenjaossa vieraassa paikassa ja näin rennosti hän otti asian. Oli toki myös väsynyt pitkästä päivästä.

 

Lopputervehdyksessä Mauno oli jo täysin kyllästynyt ja olisi halunnut takaisin traikkuun nukkumaan. Arvostelupöytäkirjaan tuli maininta, että hevonen roikottaa jalkaa.