Tallielämä

Tallinpitäjän talvi – uhka vai mahdollisuus?

Jos suomalaisilta kysytään niin koskaan ei ole hyvä. Joko on liian kylmä tai kuuma. Jos lämpötila on sopiva, niin on liian tuulista, sateista, pimeää. Suomessa voi vielä jotenkuten erottaa 4 vuodenaikaa. Valitettavasti kokoajan mennään lähemmäs sitä että Suomessa on lähes tulkoon ympäri vuoden samanlainen sää. Ja tämä sää on viileä, sateinen ja pimeä.
Siitä huolimatta pitäisi olla onnellinen, että saamme nauttia vaihtelevasta säästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Kesäisin tarkenee uittaa hevosia ja talvella pääsee vaikkapa hiihtoratsastamaan.

Se oikea talvi tulee nykyään yhä myöhemmin ja on erittäinkin vaihteleva. Yhtenä yönä lämpötila nousee -20 ja seuraavana aamuna se voi olla jo nollassa. Joskus lunta tule solkenaan ja joskus ei montaakaan senttiä. Joskus menee monia viikkojakin kun sataa vain vettä, on yöpakkasia ja päivisin kaikki paikat on umpijäässä kun lämpötila taas laskee.
Talvi tuo hevoshommiin aina haasteita. Siksi monesta tuntuukin, että talvesta selviytyminen on henkinen työmaa. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi olla niin, jos asennoituu positiivisesti ja kehittää tallisysteemin mikä toimii.

Loimirumba ja klippaus

Tyynessä pakkassäässä harva paksukarvainen ja terve hevonen tarvitsee loimea. Jos kuitenkin sataa ja/tai tuulee paljon eikä hevosilla ole mitään suojaa tarhassa, voi se ainakin hetkeksi kaivata loimea (kuivattavalla vuorella) jotta karva kerkeää välillä kuivua. Kylmällä säällä on myös tärkeää loimittaa palelevat ja selkävaivaiset hevoset. Vanhuus kolottaa myös hevosten luita ja lihaksia, joten tarkkaile vanhempia hevosia. Joku aina silloin tällöin kommentoi, että hevosen oma lämmönsäätelykyky ei toimi, jos sille laittaa loimen. Voin vakuuttaa että jos hevoselle laittaa silloin tällöin pahimmille säille loimen, sen lämmöntuotto ei mene pilalle.

Itse olen sitä mieltä, että hevosella saisi olla mieluummin vähän liian lämmin, kuin vähän liian kylmä. Kylmä kangistaa lihaksia ja jäykistää hevosta. Sen sijaan pieni lämpö loimen alla ei vaikuta kuin positiivisesti lihaksiin ja ne pysyvät lämpimänä vähemmälläkin heinällä ja liikuskelulla. En minäkään loimita hevosia kuitenkaan turhaan, vaan tarpeen mukaan. Jos on uusi hevonen tallissa eikä tiedä sen lämmönsäätelyä, on tärkeää seurata sen olemusta. Jos hevonen seisoo peppu tuulta kohden, liikkumatta juurikaan pää maassa, sillä on todennäköisesti kylmä. Tärisevä hevonen on pahasti jo paleltumassa. Tässä tapauksessa itse ottaisin hevosen tuulensuojaan heinäkasan kanssa, loimi päälle ja lämmintä vettä.
Uudelle hevoselle voi laittaa loimen päälle, katsoa mitä lämpömittari näyttää ja 2-3h päästä käydä kokeilemassa hevosta loimen alta. Jos hevosen ja loimen välissä tuntuu kuumalta, loimi on tällöin liikaa. Jos turkki tuntuu kylmältä, se saattaa tarvita paksumman loimen. Tällä tavoin saa vähän tuntumaa siihen, missä säässä hevonen tarvitsee loimea ja missä ei.

Klippaukseen en nyt kanna korttani kekoon. Jokainen varmasti tekee klippauksen suhteen sen ratkaisun mikä itselle on sopivin. Itse klippaan hevoseni, mutta vähemmän liikkuville jää karvat. Klipattu tarvitsee aina loimituksen, mutta sekään ei ole rakettitiedettä kun hankkii muutaman hyvän loimen. Hyväkin loimi voi hinkata, erityisesti jos lavat on massiivisen kokoiset ja hevonen liikkuu isosti, joten itse puen hevosille lapasuojuksen.

Kannattaa miettiä tovin mitä loimia tarvitsee ja ostaa vain tarpeelliset. Kannattaa huomioida sisälämpötila, joka on usein korkeampi kuin ulkona. Muistakaa kuitenkin että hevosen pitäisi nukkua kyljellään edes osan aikaa ja se ei pääse liikkumaan lämpimikseen yhtä paljon kuin ulkona. Tallityöntekijälle on helpompaa, jos ei tarvitse riisua ja pukea monia loimia joka aamu/ilta. Joten itse suosin että hevosella on yksi talliloimi, jonka päälle laitetaan ulos jonkinlainen loimi suojaamaan talliloimea ja/tai tuomaan lisälämpöä.
Jos on kylmä talli niin mikään ei estä sitä että hevosella olisi hyvä ulkoloimi 24/7. Ulkoloimet ei eroa talliloimista muuten kuin siten, että ulkoloimien päälikangas on vahvempaa ja pitää vettä.

Mauno hikoaa paljon ja klippauksella säästytään useampien tuntien kuivattamiselta ja loimirumbalta.

Hevoselle ihanteellinen lämpötila tallissa olisi 5-8. Olisi hyvä jos talli ei talvisin olisi tuosta ainakaan lämpimämpi. Jos ulkona on pakkasta -25 ja sisällä on +8, niin lämpötilaero on jopa 33 astetta. Jos tallissa ei ole koneellista ilmastointia, se tarvitsee kunnon tuuletuksen myös talvisin. Tällöin kaikki lämpö karkaa ja maksaa euroja kun puhaltimet lämmittää tallin uudestaan +8 asteeseen. Tässä välissä myös putket voi jäätyä. Itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka eivät tahdo pitää hevosia sisälläsiksi  että ne toimisivat lämpöpattereina. Meidän tallia ei ole eristetty, eli lämpö sisällä on suurinpiirtein sama kuin ulkona. Karsinoissa on alaluukun lisäksi yläluukku ja pahimmilla pakkasilla ne on kiinni. Tällöin karsinat on plussalla n. 1-2 astetta. Kylmän tallin etuna on myös se että voimme tuulettaa ovet auki. Tämä on silkka oma kokemukseni, mutta olen huomannut että hevosilla tuntuu olevan paljon vähemmän räkätautia kun ne asuvat kylmässä tallissa.

Perehdy talvilankoihin ja maadoitukseen

Kesällä maa on kuiva ja lumeton, joten heikommatkin langat ja paimenet riittävät siihen että nössöimmät hevoset pysyvät tarhoissaan. Talvella tilanne on kuitenkin eri, koska jäätynyt maa, talvilangat ja lumi sotkevat asioita. Itse suosittelen että riittävän ajoissa lähtee tutustumaan talvilankojen ihmeelliseen maailmaan, vaikka ihan soittamalla Ollille tai vastaavalle paimenfirmalle. Jos on useampi tarha, niin talvilankojen asentamiseen ja testaamiseen menee yllättäen montakin päivää. Ketään ei kiellä etteikö talvilankoja voisi laittaa jo kesällä paikalleen. Itse en tiedä mitään talvilangoista, joten minulta ei saa kysellä! 😀 Meillä on vahva paimen, joten se toimii läpi talven. Ei se läheskään niin vahvaa napsua anna kuin kesäisin, mutta meidän hevosille se on riittänyt. Ennen maan jäätymistä lyödään tolppia vielä kunnolla maahan. Lumi heikentää sähkölankojan toimivuutta, joten meillä käydään isompien lumisateiden jälkeen aitaus ympäriinsä paksu topparukkanen kädessä ja tiputetaan lumet alas langoilta.
Toisen ongelmana on ne katkeavat tolpat, uusia kun ei maahan saa ennen kuin se sulaa. Olen nähnyt useamman tallinpitäjän ratkaisuna ämpärin, johon on laitettu betonia ja upotettu tolppa sinne. Anoppihan korjaa aidat paalinnarulla, mutta sitä en muille suosittele! 😀

Jos sähkö ei kierrä talvella niin hyvin kuin toivoisi, voi kokeilla lisätä sähkölangan kierrosmääriä.

Joutuuko hevoset pilkille?

Lämpötila ku laskee alle nollan, tapahtuu omaan makuuni se rasittavin juttu. Nimittäin jäätyminen. Niin omien varpaiden ja sormien, kuin kaikki lukot, vesiputket, vesisaavit.

Vesi on hevosille yhtä tärkeää kuin heinä ja pahimmat ähkytapaukset osuu usein talvella, kun monet hevoset vähentävät juomista. On tärkeää seurata että kaikki hevoset juovat riittävästi. Nykyään tuntuu että on luksusta että talleilla on tarjota tarhoihin vettä myös talvisin. Tämä johtuu ilmeisesti juurikin siitä että vedet jäätyy ja lämmin vesi on kallista. Lisäksi vesiletkujen kanssa leikkiminen vie ikuisuuden, kun nehän pitää roudata takaisin lämpimään kun homma on valmis.
Meillä on aina hevosilla vettä, se tulee halvemmaksi ja helpommaksi kuin ähkyjen hoitaminen. Olisi rikas ja mahtava, niin sitä toki hommaisi niitä usemman satasen lämmitettäviä vesisaaveja tarhaan. Kun on enemmän kuin pari hevosta, niin senkin pitäisi olla aika massiivinen tai sitten ostaa useampi saavi. Näin enempi vähempi persaukisena pitää miettiä edullisempaa vaihtoehtoa, joka toimisi edes jotenkin päin yhtä hyvin. Me ollaan ratkaistu tilanne itse tehdyillä eristetyillä vesisaaveilla. Tässä minun versiossa on kaksi saavia päällekkäin ja niiden välissä on uretaania. Tällä systeemillä vesi pysyy sulana, kun sinne laittaa kaksi kertaa päivässä kuumaa vettä. Aion jatkaa askartelua ja tehdä myös toisenlaisia lämmitinpönttöjä, jotka sulanapitokaapelin avulla pitävät veden sulana. Näihin voi laittaa kylmääkin vettä ja vesi pysyy sulana.
Meillä juotetaan varmuuden vuoksi vielä lämmintä melassivettä iltatallissa, jotta nestetasapaino pysyy varmasti kunnossa.

Vesiputkia kannattaa tarkkailla. Jos putkissa on vettä, jäätyessään se laajenee ja hajottaa putket. Ja se onkin kalliimpi korjattava. Hyvin suunnitellussa tallissa putkia olisi mahdollisimman vähän ja niihin vähäisiinkin olisi asennettu sulanapitokaapeli. Nämä kaapelit eivät vie sähköä niin paljoa, etteikö niitä voisi laittaa jo nolla-asteessa päälle. Jos kylmässä tallissa on vesiautomaatit, ne kannattaa sulkea ja talven ajan käyttää ämpärijuottoa. Näin pystyy myös seuraamaan miten hevoset juovat.

Jos ei saa melassivettä ni lämmin kahvikin kelpaa!

Nyt kaatuu muijaa ja aitaa!

Suomen talven sää menee nykyään aikalailla näin; ensin vettä ja mutaa, seuraavaksi vettä, pakkasta ja jäätä ja viimeiseksi lunta ja pakkasta. Keskimmäinen vaihe on kaikista haasteellisin ja hermoja kiristävin. On liukasta, pimeää, kylmää ja sateista. Hevoset ei pysy pystyssä, itse ei pysy pystyssä, omat housut on märkinä, hepan turkki on märkänä. Tuntuu että hevosille voi yhä myöhemmin laittaa hokkikengät, mutta sitten se hokkikausi alkaakin silmänräpäyksessä.

Oman ja hevosen pystyssä pysymisessä on vaikka mitä niksejä. Parhain on tietenkin nastakengät, niin hevoselle kuin itselleen. Hevosen voi kengittää hokkikenkään ennen jään syntymistäkin. Hokit ei ole hyväksi hevosen jänteille, mutta se on pienempi paha kuin liukastelu. Ensin hevosille voi laittaa matalat hokit ja vaihtaa tarpeen mukaan pidemmät. Kannattaa myös varuiksi ostaa iso kasa hokkeja ja harjoitella niiden laittoa. Sovi myös ajoissa kengittäjän kanssa uusi aika seuraavalle kengitykselle, koska pitkässä varpaassa ja hokkikengässä on todella inhottava hevosen kulkea. Vaikka kaikilla olisi nastakengät, on hyvä hoitaa piha siltikin mahdollisimman turvalliseksi. Jäätikölle voi heittää hiekkaa, suolaa, olkea, tuhkaa, purua. Näitä samoja tuotteita voi heittää tarhaan, jos se on liukas ja haluat pitää hevoset kengättöminä.

Sen verran vielä mainitsen, että hokkikauden alkaessa kasvaa myös haavojen määrä. Ei toki kaikillakaan hevosilla, mutta hokit aiheuttavat pahaa jälkeä kun ikävämmin käy. Tämän takia kannattaa päivittää ensiapukaapin sisältöä.

Pakkaslumi on hyvä pohja tarhassa, myös kengättömillä.

Sitten vielä sen verran, että laittakaa valaistus kerralla kuntoon ennen syksyn pimeitä! Mikään ei ole hermoja raastavinta, kuin ruveta kylmässä ja pimeässä otsatuikun kanssa asentamaan katon rajaan lamppuja kun ei ne enää viime talven jäljiltä toimikkaan.
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua lähitulevaisuuden uusille tallinpitäjille ja miksei vanhoillekkin!
Postaukseen on lähiaikoina tulossa ns. kakkososa, jossa perehdyn sitten ratsastajan ja tallityöntekijän vaatetukseen erityisesti jos joutuu olemaan paljon kylmässä eikä ole maneesia käytössä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *