Ajatuksia kaudelle 2019

Otsikoin postauksen ensin ”Tavoitteet vuodelle 2019”, mutta en ole vielä täysin suunnitellut tätä vuotta ja tämä kevät voi vielä muuttaa suunnitelmia minun työtilanteen puolelta. Enkä ole vielä sen tarkemmin puhunut valmentajan kanssa että mitä tehdään, mutta tässä vähän omia ajatuksiani.

Päätavoitteeni on tietenkin HIHS, mutta tämä vain Akron kanssa. On suuri todennäköisyys ettei HIHSiin asti päästä, joten en jätä tavoitteita sen varaan. Haluan olla tyytyväinen kauteen, vaikka HIHS jäisikin välistä.

Aloitetaan porukan nuorimmaisesta, eli Dukesta. Ori siirtyi nyt 2 vuotiaaksi ja on ehkä vähän ikäisiään jäljessä. Mitä olen seurannut Facebookin ”varsat 2017”, niin Duke on tosi jäljessä. Tosin sen kanssa on tarkoituksellisesti edetty hitaasti, se on moneen muuhun varsaan verrattuna ihan eri paria taka- ja etupään kanssa. Kasvaa siis vielä vauhdilla ja liika touhuaminen voisi saada sen vain jumiin ja kipeäksi. Talvella aloitetaan hiljaksilteen ajo- ja juoksutustreenit, kesällä se toivottavasti pääsee orilaitumelle ja syksyllä jatketaan pidempiä ajolenkkejä. Toki olisi myös hienoa päästä kaikkiin mahdollisiin näyttelyihin, mutta saa nähdä miten paljon minulla on kesällä töitä että miten kerkiää. Ainakin muutamiin olisi pakko päästä, jotta Duke saisi taas kulkea trailerilla ja näkemään muitakin hevosia kuin vain omaa laumaansa.

Jos jatketaan ikäjärjestyksessä, niin Mauno on seuraavana. Tämä kaveri on saanut elellä nyt todella kevyesti viime vuoden, omien kiireideni vuoksi. Mauno on vieläpä sellainen veijari, etten halua sinne selkään ketä tahansa. Meillä oli syksyllä ajatuksena matkaratsastuskisat, mutta ne tosiaan myös jäivät. Nyt siis kohti tämän vuoden syksyä ja uutta yritystä päästä joku aloittelijoiden matka hyväksytysti läpi. Ei toki mahdotonta että suoritettaisiin eka kilpailu jo kesällä ja syksyllä toinen. Ihan mennään sen mukaan miltä Mauno tuntuu. Sykemittari auttaisi tämän seurannassa, mutta ne pahukset on niin kalliita että täytyy kattoa repiikö jostain siihen rahat. Maunolla ei ole täksi kaudeksi muita tavoitteita, en kyllä sano mahdottomaksi ettei voitaisi parit estekisat käydä.

Akro on tällä hetkellä porukan tärkein ja sen kanssa tavoitteet on tuolla HIHSissä. Keväällä olisi ajatuksena käydä harjoituskisoissa ja 1-tason kisoissa, hakemassa yhteistä tatsia tekemiseen. Välietappeina HIHSiin olisi Kisaviikko ja Ypäjän semifinaalit. Kutkuttaisi mennä Hevosopiston kenttäleirille ruunan kanssa, mutta sen hintaa nostaa hevosen ja ratsastajan majoitukset. Nämä hoituisi minulla ihan kotona, joten tyhmää mennä niistä maksamaan. Ja jos mietittäisiin että kisattaisiin Akron kanssa kenttää, niin aloitettaisiin kilpailut Hevosopistolla. Siksipä kenttäleiri siellä olisi fiksuinta. Jos ei päädytä leirille, niin käydään kesällä säännöllisesti maastoesteillä omin nokkinemme valmentajan kanssa. Jos estekisat ja nuo maastoesteet tuntuu sujuvan, niin miksei startattaisi sitä kenttää syksyllä.

Haluaisin pitää Rexin varahevosena HIHSiin, mutta lompakko says no. Rahat eikä aika riitä siihen että valmentautuisi niin tavoitteellisesti molemmilla, joten Akro on valintani sinne. Rex on kuitenkin ihana hyppyhevonen ja mielelläni käyn senkin kanssa niin monissa estekinkereissä kuin on vain mahdollisuus ja mihin resurssit riittää. Rex on myös täysin erilainen hypätä kuin Akro ja uskon että opin sen kanssa myös juttuja, jotka auttavat Akron kanssa. Rexin kanssa ei siis ole järrin suuria tavoitteita. Uskon että vuokraaja voisi haluta sen kanssa käydä koulukisoissa, joten todennäköisesti voisin mennä samaan syssyyn luokkia sen kanssa. Tavoite voisi olla että saan tänä kautena meidän parhaimmat pisteet HeBstä!

Jos sul ois vuorokausi aikaa saada tääl viel jotain aikaan

Minulla on ollut jo jonkin aikaa ajatus tästä kirjoittaa, mutta en ole saanut aikaiseksi enkä oikein edes tiedä mistä aloittaa.. edit / ja sekavahan siitä tuli ja ilman punasta lankaa, mutta näillä mennään.

Mutta noh, esimerkiksi olen ratsastanut 10 vuotta, tehnyt tallitöitä kuusi vuotta, ollut Hesburgerin työntekijä neljä vuotta. Vaikka yritän tehdä parhaani, tuntuu ettei se riitä. Ei muille eikä itelleni. En osaa enää rentoutua ja nauttia, istun hetken ja sen jälkeen on pakko tehdä jotain, että olisin parempi ihminen. Joko rupean tiskaamaan, tarkistamaan että hevosilla on vettä tai haravoimaan pihaa.

Kun meillä vielä oli tallillamme isommassa roolissa täysihoitoasiakkaat, nautin siitä kun sain hemmotella hevosia j
a yrittää tehdä heidän elosta vielä parempaa. Kaikkeen ei resurssit, aika ja raha riittäneet, mutta parhaani yritin. Ja ehkä jotain oikein teinkin kun asikkaat tallissamme pysyi. Valitettavasti nykyään meillä on tilaa vain omille hevosille. Olen jatkanut samaa linjaa tietenkin siitä huolimatta, mutta ei hevonen osaa kiitosta sanoa. Hevonen ei tajua ihmisen lailla, että lämmin vesi, hyvälaatuinen heinä, puhtaat kuivikkeet ei tule sormia napsauttamalla ja ilmaiseksi, vaikka ne yhtäkkiä hevosen mitään tekemättä sen eteen tuodaankin. Kaipaan sitä että jollekulle toiselle tulee hyvä mieli siitä miten hoidan hänen hevosensa.

Minulla on tosi paljon hevosystäviä, jotka postailevat faceen ja IGhen onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan. Itse en ole viime aikoina kilpaillut enkä ole laitellut juurikaan ratsastuskuvia, mutta olen kyllä aikaisemmin todella paljonkin. Siitä huolimatta en ole ikinä saanut samanlaista huomiota kuin muut. Jos joku ystävästäni onnistuu jossain, hän saa kymmenen kehua. Jos joku epäonnistuu, hän saa kymmenen tsemppiä. Kun sijoituin ensimmäisen kerran estekisoissa Kepan kanssa, yksi ihminen reagoi tähän. Tai kun olin postannut useamman kuvan IGhen kun Mauno sai näyttelyissä luokkavoiton, ei kommentin kommenttia. Nämä ovat esimerkkejä eikä pitäisi mitään kommenttimääriä miettiä, mutta kyllä tämä saa miettimään kuinka hyvä tai huono minun pitää olla että joku sanoisi jotain. Jos joku edes haukkuisi niin tietäisin että joku on katsonut kuvani, lukenut tekstini ja tajunnut että olen olemassa.

Tällä hetkellä työskentelen kaupan kassalla. Työ on ihan jees ja yritän joka päivä olla eilistä parempi. Koska en osaa vielä kaikkea, kysyn jos olen epävarma. Olen tehnyt tätä nyt 5 kuukautta, kuudessa eri toimipisteessä. Sain ensimmäisen kehun yhden kaupan esimieheltä viikko sitten. Iloa ei kestänyt kauaa, kun samasta kaupasta tuli toissapäivänä noottia toisesta asiasta. Kaikki saavat joskus palautetta, niin hyvää kuin huonoa. Tämä oli kuitenkin turha palaute, koska tiesin miten kuuluu toimia, en vain ollut riittävän tarkka.

Olen tässä silloin tällöin laitellut työhakemuksia. Vaikka pidän kassatyöskentelystä, kaipaan silti tulevaisuudessa jotain fyysisempää työtä. Unelmaduuni olisi tallityöt, mutta useassa paikassa on liian vähän työtunteja tai ei ole riittävä palkka. Useimmiten tallityöntekijät saavat osan palkasta esimerkiksi asuntona ja/tai tallipaikkana, mutta minulla ei ole sellaisille tarvetta, niin palkka pitää olla kohdillaan. Jos sopiva työpaikka on löytynyt, niin se on ollut aina todella kaukana. No tässä päästäänkin siihen että joitakin viikkoja sitten löysin pitkästä aikaa työpaikan minkä pystyisin taidoillani täyttämään ja työtunnit olisi riittävät, eikä mitään 20h/vk pelleilyä. Talli oli aavistuksen kaukana, mutta mieleinen työpaikka ja sopiva palkka + ne työtunnit, niin ei ongelmaa.
Kävin työhaastattelussa ja ehkä olin liian toiveikas kun minusta tuntui tämä henkilö antoi sellaisen kuvan että paikka olisi minun. Lupasi seuraavana päivänä ilmoittaa miten on, mutta mitään ei kuulunut. Luovutin kännykkään tuijottamisen kolmen päivän jälkeen. Eniten harmittaa kun ensimmäistä kertaa ikinä ehdin jo kuvitella itseni tallin käytäville työn touhussa. Miksi en käy edes paskaa lappaamaan? Vähän tähän liittyen, luin jokin aika sitten Hesen työntekijästä josta tuli kahdessa vuodessa ravintolapäällikkö. Siitä asti olen vain miettinyt mitä helvettiä teen väärin että minusta ei tehty edes vuoropäällikköä neljän vuoden aikana.

Jos saisin aikaa lisää, ottaisin aikalisän

Kuva: Anni Ihalainen

post

Suunnitelmat HIHSiä varten

Minä itse

Seuraava kausi alkaa omalta kohdaltani sillä, että ostan kilpailuissa sallitun kypärän! Itse tipuin pari kertaa niin pahasti vanhalla kypärälläni, etten sitä enää suostunut päähäni laittamaan. Nyt olen siis useamman kuukauden mennyt varakypärälläni, joka ei ole muistaakseni ottanut yhtään osumaa, mutta ei ole VG1. Ei siis sallittu kisoissa. Kypärän ohella täytyy hoitaa alkuvuoden lompakon tyhjentäjä, eli SRL, joka imee seura- ja kilpailumaksut. Kaiken lisäksi vielä ennen huhtikuuta täytyy saada maksettua AT-osallistumisoikeus, jotta saa sen halvimmalla hinnalla.

Traileri

Ennen ensimmäisiin kilpailuun lähtöä täytyy tarkistaa kuljetuskaluston kunto, mm. renkaat ja valot sekä vakuutus ja katsastus. Tarkoitus olisi myös maalata traileri ja hankkia jonkinlaiset tarrat kylkeen, mutta en vielä tiedä oikein että mitä.. Esimerkiksi hevosen nimi olisi kiva, mutta hevoset voivat aina vaihtua. Sen sijaan oma nimi olisi varma valinta. Minulla on myös keskustelut kesken parin firman kanssa yhteistyöstä, joten sekin tietenkin vaikuttaa että tuleeko firmojen logoja tms.

Ruokinta

Ruokinnasta sen verran että tällä hetkellä odotamme heinäanalyysin tuloksia, jotta pääsen niiden pohjalta laskemaan ruokinnat tarpeen vaatiessa uusiksi. Meillä kävi hyvä tuuri, että vaikka emme omalta heinäntoimittajalta saaneet pyöröjä tänä vuonna, meidän anoppilan heinäsedällä oli myös meille Ypäjälle heinät. Se eroavaisuus että nämä on pikkupaaleja (pyöröön verrattuna kalliimpia), eli vapaa heinä ei tule kysymykseen hintaeron vuoksi. Heinää on kuitenkin yhtä paljon kuin aikaisempinakin vuosina, eli pihistellä ei tarvitse. Meillä on lisäksi olkikuivitus, joka antaa hevosille tekemistä ja vatsan täytettä. Olkihan ei sisällä juuri mitään ravintoaineita, eli ei tarvitse siltikään pelätä että vetävät itselleen kaviokuumeen tms. Olki ei ehkä toimi hevosilla jotka syövät karsinansa tyhjäksi yössä, mutta meillä ei sitä huomattavasti katoa yön aikana, eli syöminen on aika pientä loppupeleissä.

Tämä nyt ei liity mitenkään edes AMthen, mutta kun tämä tuli nyt kirjoitettua.. 😀

Terveys

Viimeistään huhtikuussa olisi viimeistään Akron rokotus. Osalla hevosista olisi rokotetarve kuitenkin jo alkuvuodesta, joten todennäköisesti piikitämme kaikki samalla kertaa niin ei tarvitse eläinlääkärin rampata. Samaan syssyyn saa raspata ainakin Akron ja Maunon, Duken hampaat katsotaankin tämän vuoden aikana. Samoihin aikoihin otetaan aina keväisin matonäytteet hevosilta ja niiden pohjilta madotukset. Vuosi sitten oli vain yhdellä hevosista matoja, mielenkiintoista nähdä onko tänä vuonna.

Hieroja käy meillä n. kuukauden välein, jos ei ole mitään isompia jumeja kellään. Hieronnan jälkeen meillä on yleensä hevoset 1-2pv kevyemmällä, joten yritän varmaan saada hieroja tulemaan ennen rokotuksia ja saavat sitten olla kevyemmällä vähän pidempään.

Mauno Opiston keskiviikkokisoissa 2,5 vuotta sitten

Kilpailut

Alustavasti olen miettinyt ensi vuoden kisakalenteria niin että pyrkisin käymään kaikki ne Hevosopiston keskiviikkokisat (este), jollon en ole töissä. Niitä kerkeää olemaan neljät ennen kuin siirtyvät taas kesätauolle. Eli tammi-huhtikuussa, jokaisena kuukautena yhdet kisat. Jos Penina innostuu, ehkä käydään myös koulukisoja tuuppailemassa niin että hän menee yhden luokan ja ite toisen. Tuskin kuitenkaan vaivaudun yksin menemään ”vain” harkkakisoihin. Jostain syystä Opiston estekisat on 1-tason, mutta koulukisat on harjoitukset.

Saatan nuolaista ennen kuin tipahtaa eikä seuraavan vuoden Amateur Tourin sääntöjä ole vielä edes julkaistu, mutta toivon että näistä keskiviikkokisoista saisin edes kaksi 0vp -rataa (AT vaati vuonna 2018 4x 0vp -rataa). Jos pääsisinkin osallistumaan kaikkiin neljiin kisoihin, on liian optimistista ajatella että saisin heti vuoden alkuun 4 puhdasta rataa, vaikka eipä se minua haittaa vaikka tuliskin!

Kipan kisakalenteri ammottaa vielä tyhjyyttä, mutta alkuvuosi otetaan maltillisemmin ja sitten vasta kesällä kisaillaan. Keskiviikkokisojen lisäksi haluaisin osallistua mahdollisiin AT-bonusluokkiin, näissä on mahdollisuus päästä suoraan finaaliin sekä ovat hyvää treenausta HIHSin kaltasia ratoja varten. Sen lisäksi KAKE CUPiin ois kiva päästä osallistumaan mahdollisisesti jokaiseen osakilpailuun. Eikä tietenkään sovi unohtaa Kisaviikkoa! Syyskuussa on tietenkin Ypäjän semifinaalit ja lokakuussa itse HIHS. Uskon että näiden välissä ei enää hypitä juurikaan, vaan maastoillaan ja mennään pieniä tekniikkatreenejä pienillä esteillä.
Semisti elättelen toivetta että luottokuskimme Mikael Wahlman ottaisi muutamat hypyt ennen AT semifinaaleja, mutta täytyy katsoa rahatilanne silloin että pitääkö ”tyytyä” johonkuhun Ypäjän seudulla.

TIHS 2017, Six bar

post

Helpompi hengittää

Kesä ja syksy on mennyt aika myllerryksessä. Tapahtunut niin hyviä kuin huonoja asioita. Mulle tulee yleensä kerran vuodessa pieni kevätmasennus, joka kestää muutamia viikkoja. Tällä kertaa tämä tulikin nyt kesällä. Masennus on liian kova sana, mutta olen ollut alakuloinen, hajamielinen, stressaantunut. Tämä kesti kauemmin kuin muutaman viikon. Tähän ei auttanut uusi työ ja pitkät työviikot. Joka aamu avasin tallin oven ja näin Kepan tyhjän karsinan, tuli puristava tunne rintaan ja tiesin että koko päivä on turha. Ensimmäisen kerran ikinä halusin oikeasti lopettaa koko ratsastusharrastuksen. Ratsastus ei tuntunut miltään ja vaati todella paljon että sain satulan nostettua telineestä.

Tiesin etten voi jäädä maahan makaamaan. Vaikka välttelin ratsastamista, nautin kun sain tehdä hevosten oloista muuten entistä parempia. Teimme isäni kanssa hevosille heinälaatikoita. Lisäksi aitasimme niille kuivemman tarhan. Pesin ja korjasin loimia. Teimme ratsastusareenan.

Tällä viikolla olen ratsastanut Alicella, Maunolla ja Akrolla.
Osasin vihdoin kommentoida miten hevonen reagoi ja miten ei. Miten se tuntui huonolta ja miten se tuntui hyvältä. Laukka on mun lempiaskellaji, siitä huolimatta eilen ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan nautin siitä. Tunne oli uskomaton. Tällä viikolla jokaisen ratsastuksen jälkeen fiilis on ollut sellainen etten olisi halunnut tulla selästä alas.

Kepan lähdön jälkeen itkin useamman kerran viikossa. Vaikka itken taas kirjoittaessani tätä, viimeksi tein sen yli kaksi viikkoa sitten.
Mun on vihdoin helpompi hengittää.

post

Nähdään vielä, eikö niin?

Pari viikkoa sitten into kirjoittamiseen lopahti aika tyystin.
Kepan omistaja laittoi jo joulukuussa viestiä että sai vakituisen työpaikan tallilta ja sieltä on paikka tammalle varattu, mutta vapaita karsinoita ei vielä ollut. Tiesin jo tuolloin että Kepa lähtee hetkenä minä hyvänsä, silti iski karu totuus kun tallilta viimein pari viikkoa sitten irtosi Kepalle tallipaikka. Oltiin vietetty niin kivoja hetkiä koko alkuvuosi ja odotin jo loppukesän valmennuksia ja syksyn kisoja. Vieläpä kun kyseessä on mun eka ylläpitohevonen, niin oli vaikea suhtautua sen lähtöön. Vietin puolet viimeisestä viikostamme Virossa kengittämässä, mikä harmitti entisestään. Viimeiset päivät käytiin parilla maastolenkillä, pesin Kepan ja siistin sen karvat. Samoin puhdistin Kepan kamat ja kasasin meillä vähemmän käytössä olleet tavarat jo ajoissa kapsäkkeihin. Olen reilun vuoden aikana ostanut itse Kepalle tavaroita käyttöön ja marttyyrin elkein heitin ne pukukaappiini odottamaan parempia päiviä. Oikeasti kohta kaivan ne sieltä käyttöön, turha useamman satasen tavaroita pölyttää kaapissa kun Rex on samaa kokoluokkaa.

Pikku hiljaa tiistai saapui kohdalle ja Kepa meni pienten keskustelujen jälkeen nätisti koppiin. Syötin sille melkein paketillisen näkkäriä ja annoin viimeiset rapsutukset. Yksi elämäni hevosista on poissa luotani, mutta oon aina uskonut että jonkun pitää välillä poistua jotta elämään mahtuu lisää hyviä asioita. Toivon että tavataan vielä, mutta sanon varmuudeksi hyvästi.

Kuva: Heini Lähdemäki